Turun Sanomissa oli kirjoitus, joka sai hälytyskellot soimaan. Jutun otsikko oli "Koti ei voi kieltää suvaitsevaisuuden opetusta koulussa".
Äiti oli kieltänyt lastaan osallistumasta peruskoulun ns. suvaitsevaisuuskoulutukseen. Opetushallituksesta oli vastattu, että toisin kuin uskonnon opetus, tämä opetus on pakollista.
Sosiologina ja kasvatustieteitäkin opiskelleena minulla alkoivat kellot soimaan. Koulutus ei enää olekaan tietojen ja taitojen opetusta, vaan asennekasvatusta ja mielipiteenmuokkausta.
Historiassa tiedämme, että Opetushallituksen "elämänkatsomusopetus" on vain kauniimpi nimitys aivopesulle tai indoktrinaatiolle. Natsi-Saksassa indoktrinaatiosta tehtiin tiedettä, ja sen seuraamukset ja kauheudet tiedämme.
Kasvatustieteessä ja opetuksessa indoktrinaatio eli iskostus tai ujuttaminen tarkoittaa sellaista opetusta, jossa oppilas asetetaan pelkäksi opetuksen kohteeksi. Oppilaan ei odoteta ajattelevan omilla aivoillaan.
Perinteisesti suomalainen koulutusjärjestelmä on nojannut valistuksen aikakauteen ja tieteelliseen maailmankatsomukseen sekä ajattelun vapauteen ja tiedostamiseen.
Minulla nousi ihokarvat pystyyn, kun luin Opetushallituksen suvaitsevaisuuskoulutuksen opasta. Sen nimi on "Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus". Siellä on mm. puistattava jakso nimeltä Holokaustiopetus.
Tietääköhän edes tavan opettaja mitä tekee, kun tekee sitä mitä Opetushallitus käskee?