Olin kahdeksankymmentäluvulla vastuussa noin kahdenkymmenen nuorten miesten ammattikoulutuksesta joka tapahtui Suomessa. Ikä pojilla oli 18–20 vuotta ja kotipaikkanaan heillä oli pikkukaupunki pohjoisafrikkalaisessa diktatuurissa. Aluksi, niin kauan kuin ryhmä oli koossa, olisi voinut tapahtua mitä vaan. Ryhmä koki olevansa jotenkin normittomassa tilassa jossa rajoja oli pakko hakea. Oli muutama ”läheltä piti” tilannetta. Me kouluttajat olimme suuressa naiivisuudessamme kuvitelleet että tullessaan Suomeen koulutettavilla olisi ainakin jonkinlainen käsitys siitä mitä on länsimaalainen maailmankatsomus ja oikeusvaltio, mitkä ovat ihmisoikeudet, naisten oikeudet, jne. Tilanne saatiin kuitenkin haltuun tiukalla kurilla, tiiviillä ohjelmalla, parilla kotiutuksella ja hajottamalla ryhmää pieniin osiin. Kolmen kuun jälkeen tilanne oli jo rauhallinen. Kurssilaisten koulutuksesta antama loppuarvostelu oli kouluttajien mielestä turhankin hyvä. Kolme neljäsosaa palasi kotimaahansa sekä niistä puolet suunniteltuun tehtävään.
Sääliksi käy joka tapauksessa SPR:n kokemattomia ”kotouttajia”. Heikko kuri, ei kokemusta, ei ohjelmaa, ei voi kotiuttaa eikä hajottaa ryhmää. Tulos tulee olemaan tämän mukainen.
Ne miehet jotka syyllistyivät eriasteisiin raiskauksiin Kölnissä ja Helsingissä tiesivät mitä tekivät. Samalla osoittaen täydellistä halveksuntaa eurooppalaista kulttuuria, sen normeja ja ihmisiä kohtaan. Eivät kuulu tänne.
Surullista on katsoa aivopestyjen eurooppalaisten "edistyksellisten" tekaistuja selityksiä siitä mitä realimaailmassa tapahtuu. Esimerkiksi Hufvudstadsbladet on estänyt yleisökeskustelun pakolaisasioista. Sehän häiritsee oman agendan esilletuomista.
Miksi kukaan ei halua vastata kysymyksiin paljonko se saa maksaa ja montako vuodessa?