Parin päivän sisään sekä Selänne-kohu (Yle 27.1.2016), että leijonariipus-kohu (HU 26.1.2016) ovat herättäneet vahvoja mielipiteitä puolin ja toisin.
Olen aikaisemmin Puheenvuoressa kirjoittanut pääosin taloudesta, mutta talouskriisin lisäksi Suomessa on sananvapauden kriisi, joka saattaa olla jopa talouskriisiäkin huolestuttavampi ongelma, sillä se jakaa kansaa kahtia - Tilanne on mielestäni se, että keskustelun eri puolet ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että keskustelu ei ole enää mahdollista.
Edellisen kerran kuin Suomessa on näin tapahtunut, muutamia kymmeniä tuhansia suomalaisia kuoli naapuriensa kädestä, ja vaikka näin dramaattisiin lukuihin tuskin päästään, niin tällä kehityksellä jompi kumpi osapuoli tekee Schaumanit jossain vaiheessa.
Jotta vältämme tämän, pyydän nyt teiltä suomalaisilta, ja erityisesti median edustajilta, sen hyväksymistä, että kumpikaan osapuoli ei ole oikeassa, vaan totuus löytyy jostain keskeltä.
Tämän keskitien löytämiseksi ehdotan uutta kansallisymbolia (liitteenä), jota kuka tahansa voi kantaa kaulassaan tai ahteriin tatuoituna ilman pelkoa natsileimasta.
Onhan se miekka kieltämättä nykyaikaa ajatellen tarpeettoman militantti, mutta ei sen takia pidä luopua 500 vuotisesta perinteestä täysin. Ja toisaalta, joku heraldikko osaisi ehkä kertoa millainen vaakuna oli ennen nykyistä, ja miksi sitä aikoinaan muutettiin.