Helsingin Sanomissa 25.1.2016 toimittaja Suvi Vihavainen jutussaan: "Järjestöt: Vanhempia voidaan jymäyttää päivähoitopaikan valinnassa" antoi päiväkotiorganisaation ja OAJ:n kertoa tupenrapinat siitä, että lapset joutuvat "epätasa-arvon kuiluun", jos he eivät pääse päiväkotiin. Minulle tämä muistuttaa puhetta miesten ja naisten "palkkakuilusta".
Keskustelussa mielenkiintoni herätti kummallinen väite, johon en ole saanut vastausta:
Janneliina: "Kerhojen ja päiväkotien eroa varhaiskasvatuksen tuloksissa lasten kannalta on tutkittu moneen otteeseen ja erot ovat selviä".
Minä vastasin: "Sanot, että lasten varhaiskasvatuksesta on tutkimuksia. Kerro, missä voin lukea niitä. Ja nyt en kaipaa DDR-läisiä tutkimuksia. DDR:ssä lapsi otettiin heti synnytyslaitokselta yhteiskunnan huostaan. Kaipaan tutkimuksia siitä, miten ovat menestyneet elämässään a. päiväkotilapset, b. perhepäivähoidossa olleet lapset, c. päiväkerhoissa olleet lapset ja d. kokonaan kotona kasvatetut lapset. Kaipaan tutkimuksia, miten nämä eri lapsiryhmät myöhemmässä elämässään, (sukupuolittain jaoteltuina tietysti), 1. kiusasivat muita lapsia, 2. tupakoivat, 3. käyttivät alkoholia, 4. menestyivät peruskoulussa, 5. pääsivät toisen asteen jatko-opintoihin, 6. pääsivät korkeakouluihin, 7. syrjäytyivät, 8. tekivät rikoksia, 9. mikä oli heidän tulotasonsa 40-vuotiaina. Näin voimme verrata, miten eri varhaiskasvatusmuodot heijastuvat ihmisen tulevaisuuteen."
Milloin alkaa miehen alamäki? Varhaiskasvatuksessa vai vasta koulussa? Koulupudokkaista ja syrjäytyneistä on miehiä 2/3-osaa. Miksi asiaan ei tartuta ajoissa? Ketkä eivät huomaa ilmiötä? Vai eikö se ole kenenkään intressissä, koska he ovat miehiä?
Kun en saanut vastausta HS:ssä, onko täällä valistuneita lukijoita, joilla on antaa linkit tällaisiin tutkimuksiin? Omat lapseni ovat jo 37-46 -vuotiaita, mutta onhan noita lapsenlapsia, joita vaari vartioi kuin silmäteräänsä.