Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään Siuntion yössä... Eräänä yönnä Kasper, Jesper ja Joonatan erehtyivät kaapaamaan mukaansa Sohvi-tädin ja mikä seikkailu siitä tulikaan.
Sohvi-täti vei sen siuntion kylän ainoan resiinan ja Kasper, Jesper ja Joonatan lauloivat, " kun pakko on niin siepataan, ei tarpeetonta milloinkaan..."
Siuntionkylän poliisimestari kuitenkin päätti, että resiina hommattaan, vaikka kyläläiset eläisivät piukkaakin hiukkaakin niukemmin.
Kasper, Jesper ja Joonatan ja tuima täti-Sohvi eivät hyvällä katsoneet kyläläisten touhuja , vaan lauloivat, " ja kun me käymme Siuntioon, jo huomaa aivotonkin, vain leivän viemme, kaakun niin, ja kaljapullon jonkin"
Niin päätti iloinen rosvojoukko ja Sohvi-täti antaa opetuksen Siuntion yössä. "Kun pakko on niin resiina siepataan ja naapureille apu annetaan, yksin hiljaa saa Siuntion väki yössään kulkea vaan"
Ja poliisimestari uhkui ja puhkui ja mietti päänsä puhki, miten saisi resiinan takaisin kylään. Ei auttanut muu kuin rosvojoukolle kultaa antaa kassilla.
Ja Kasper, Jesper ja Joonatan, sekä tuima täti-Sohvi lauloivat " On oiva kunta tuolla päin, se oitis tarpeet täyttää näin. No nyt on säkki pullollaan ja kannu laitaan asti. Vaan kultaa vielä tarvitaan, pois sitten sukkelasti"
Nyt hiljaa , hiljaa hiivitään Siuntion yössä ja eletään piukkaakin hiukkaakin niukemmin.