Uskon konservatiiviset muodot myrkyttävät jotakuinkin kaiken. Tämä pätee ainakin kolmeen Aabrahamista polveutuvaan uskontoon – Judaismiin, Kristinuskoon ja Islamiin. Luultavasti sama pätee aivan kaikkiin muihinkin uskontoihin.
Valitettavan usein uskon ja uskonnon aiheuttamia haittoja ei havaita ajoissa. Uskolla ja uskonnolla ei tule olla mitään erityisasemaan ja erityissuojelua niiden haitallisuuden takia.
Uskon uskonnon haitat on naamioitu taitavasti traditionaalisiin uskonnollisiin käytäntöihin. Ainakin toistaiseksi vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsiansa hyväksymään uskonnolliset väitteet tosina vaikka käyttämällä sitten uhkaa, pelottelua ja pakkoa. Toisaalta vanhemmat joutuvat vastaaman teoistaan oikeudessa, jos he välittävät lapsilleen esimerkiksi huumeita. Suomessa ei taida olla oikeustapausta, jossa haitallisen uskon ja uskonnon välittämisestä lapsille olisi rangaistu ketään. Tosin uskon ja uskonnon nimissä tehdystä fyysisestä väkivallasta ja pedofiliasta on rangaistu ihmisiä.
Uskon ja uskonnon haittavaikutukset eivät ole pelkkiä piilovaikutuksia, vaan psyyke voi olla vaurioitunut esim. pelkästä verbaalisesta hyväksikäytöstä. Konkreetista kattavaa tutkimusta ei Suomessa kaiketi ole tehty: tutkimusta jossa selvitettäisiin uskon ja uskonnon psyykkisiä haittoja ihmisille. Taas kerran usko - erityisesti kristinusko - on ollut Suomessa lainsäädäntövallan erityissuojeluksessa.
Tilanteen ei voi antaa jatkua nykyisen kaltaisena. Toivoa sopii, että yhteiskunnan moniarvoistuessa uskonnon haittoihin kiinnitettään huomiota valtiovallankin taholta. Uskonnollisen pluralismin etenemiseen sopii esittää toiveita: kun uskonnolliset näkemykset ja uskonnolliset vakaumukset ovat entistä moninaisempia, huomataan kaikkien uskontojen aiheuttavan samansuuntaisia haittoja.
Viime vuosina uskon ja uskonnon haitoista on alettu keskustella monen entisen fundamentalistin kerrottua julkisesti kokemuksistaan. Tätä voidaan pitää hyvänä askeleena kohti selvää uskon ja uskonnon haittojen tunnustamista. Ehkä pian myös julkinen valtaa herää uskon ja uskonnon haittoihin. Tarvitaan pikaisia toimia, jotta usko ja uskonnot eivät pääse aiheuttamaan lisää haittoja. Tämä pätee aivan kaikkiin uskontoihin.
Kolmen Aabrahamista polveutuvan suuren uskonnon puolustajien argumentit ovat selvästi epätosia ja myös epärehellisiä. Kyseiset epätodet väitteet ovat usein tunteisiin vetoavia puolivillaisia argumentteja, joilla ei ole mitään reaalimaailman relevanssia. Ne vain saavat aikaan joissakin ihmisissä tunnetiloja, jotka ko. ihmiset tulkitsevat positiivisiksi.
Em. kolmen uskonnon elinehto on tunteikas fiilistely. Uskonpuolustajat ovat älyllisesti epärehellisiä, koska tunnetilat eivät ole osoitus väitteiden totuudesta. Se että joku väittää tuntevansa jonkin jumalan läsnäolon, ei tee tuosta jumalasta todellista. Mitään todennettavaa näyttöä yhdestäkään jumalasta ei ole koskaan pystytyt esittämään, joten tässä mielessä jumalat olemattomia olioita.
Uskonsa puolustajien ensimmäinen premissi – väite jumalan olemassaolosta – on välttämätön ennakkoehto. Tämä on vastoin todennettavuutta, joten uskon puolustus on epärehellistä valehtelua. Lisäksi uskon puolustajat joutuvat jättämään huomiotta kaiken heidän uskoaan vastaan olevan todennettavan evidenssin.
Uskon puolustajien on pakko hyväksyä Tooran, Raamatun ja Koraanin ristiriidat, mutta ristiriidat yritetään selittää olemattomaksi huonon aivovoimistelun menetelmin. Ristiriidat ovat faktoja, eikä niitä pysty selittämään pois rehellisesti.
Myös tieteelliset ja historialliset todennettavat faktat ovat em. kolmea suurta uskontoa vastaan. Usko ja tiede eivät ole rehellisesti yhteen sovitettavissa. Uskoa on yritetty puolustaa soveltamalla tieteestä tuttua kielenkäyttöä uskontoja puolustaviin argumentteihin. Tämäkin on epärehellistä. Tieteen puhetapa ei tee uskonnollisista väitteistä tosia. Ne ovat ja pysyvät epätosina. Tosin tällä epärehellisellä toimintatavalla on onnistuttu harhauttamaan monia. Valitettavan monet pitävät näitä uskon puolustajien epärehellisiä tieteestä lainattuja argumentteja tosina. Jo alkeellinenkin argumenttien tarkastelu osoittaa ko. argumentit epätosiksi ja epärehellisesti esitetyiksi.