Viime aikoina natsismi on saanut uudestaan ilmaa siipiensä alle. Onko toisen maailmansodan muistot unohtuneet? Vaikea uskoa että ne olisivat unohtuneet, sen verran paljon tiedotusvälineissä on käsitelty ja käsitellään edelleen maailmansotaan liittyneitä ilmiöitä.
Nationalismi oli se aate joka sytytti toisen maailmansodan. Se alkoi Espanjassa, jatkui Italiaan Saksaan ja muualle maailmaan, aina Suomeen asti.
Eihän nationalismi toki ihan Mussolinin ja Hitlerin aivoissa syntynyt. Sillä on juuret syvemmällä, 1800- luvulla. Mussolinin ja Hitlerin aivoissa aate radikalisoitui ja se muuttui sellaiseksi jona natsismia on nykyisin totuttu pitämään. Natsismi sisai silloin samantapaisia piirteitä kuin mitä on nykyisillä radikaaleilla islamisteilla, niillä jotka tekevät terrori-iskuja lännessä ja perustavat erilaisia kalifaatteja lähi-idässä.
Joku asiantuntija on sanonut että natsismi, eli radikaali kansallismielisyys, kuten radikaali islam on jonkinlainen ihmisen itsepuolustuskeino. Jollakin tapaa ihminen kuvittelee että oma kulttuuri olisi jotenkin uhan alla, että sitä uhkaa joku ja että sitä omaa kulttuuria pitää puolustaa.
Hitlerin mielestä saksalaista kulttuuria uhkasivat juutalaiset, radikaali- islamistien mielestä heidän islamilaista kulttuuriaan uhkaa läntiset arvot. Samantapaista kulttuuri-uhkaa kokevat varmasti myös venäläiset, jotka Putinin johdolla ovat nyt ryhmittyneet puolustamaan omaa venäläistä näkemystään maailmasta länsimaisuutta vastaan.
Hyvin paljon on nykyisin myös Suomessa, varsinkin somessa, ollut sen kaltaisia mielipiteitä että suomalaista kulttuuria uhkaisi nyt juuri joku erityinen uhka rajojen takaa. Ensin sellaiseksi uhaksi nousi EU, mutta myöhemmin “mamuista” on tullut se kaikkein suurin uhka niille jotka ajattelevat että suomalainen kulttuuri-identiteetti olisi vaarassa.
Se mikä on suomalainen kulttuuri-identiteetti on tietenkin jokaisen henkilökohtainen näkemys, mutta kultturi-identiteetin puolustajat tietenkin kuvittelevat että muut jakavat juuri hänen näkemyksensä suomalaisesta kulttuuri-identiteetistä ja että juuri sitä puolustetaan, mutta se on vain harvaa, koska jokaisella on oma näkemyksensä suomalaisesta kulttuuri-identiteetistä.
Suomalaisen kulttuuri- identiteetin katoaminen ei kuitenkaan huoleta kaikkia ihmisiä. Jotkut ovat peräti sitä mieltä että mitään sellaista puolustettavaa kulttuuri-identiteettiä ei ole edes olemassa, Suurimmalla osalla kansaa ei taida olla asiasta mitään mielipidettä.
Mielipiteitä on siis kolmenlaisia, niitä jotka henkeen ja vereen kannattavat omaa kansallista identiteettiä, niitä jotka ihannoivat eurooppalaista tai globaalia identiteettiä ja niitä jotka eivät ole puolesta eikä vastaan vaan vain ihmettelevät käytävää mielipiteenvaihtoa ja siihen liittyvää kovaa kielenkäyttöä. eli vihapuheita..
Tuntuu siltä kuin somessa parhaillaan käytäisiin tiukkaa kamppailua siitä kumman puolelle sellainen kansa jolla ei ole asiasta mielipidettä lopulta asettuu mielipiteineen.
Kansallisen identiteetin kannalla olevat haluavat irti EU:sta ja koko maailmasta ja he haluaisivat laittaa rajat kiinni pakolaisille ja muutenkin ulkomaalaisille, ainakin eri näköisille ulkomaalaisille. Eurooppalaista- tai globaalia identiteettiä kannattavat sen sijaan pitäisivät ovet auki Eurooppaan ja muuallekin maailmaan.
Moni kysyy että mitä siinä kansallisessa identiteetissä oikein on sellaista arvokasta että sitä pitää niin kovasti rakastaa ja puolustaa ja mikä siinä kansainvälisessä identiteetissä oikein pelottaa?
Toiset kysyvät että mikä siinä on ettei kansallinen identiteetti muka kelpaa? Miksi sitä halveksitaan ja miksi pitää maahan järjestelmällisesti tuottaa vierasta identiteettiä, joka ei sovi suomalaiselle ja jota suomalainen vierastaa?
Nämä jälkimmäiset myös ajattelevat etteivät kulttuurit voi sekoittua, eikä niitä saa sekoittaa keskenään ja etteivät muualta tulleet muutenkaan koskaan sopeudu suomalaiseen kulttuuriin, eivätkä suomalaiset sopeudu heidän vieraaseen kulttuuriinsa.
Minä puolestani ihmettelen että mikä ihmeen suomalainen kulttuuri ja mikä ihmeen vieras kulttuuri? En ole itse koskaan sopeutunut mihinkään suomalaiseen eikä vieraaseen kulttuuriin, enkä tiedä miksi pitäisi, eikä minulla ole siis edes kokemusta siitä miltä se tuntuu että on joku kulttuuri mitä pitää puolustaa.
Minä aloin lukemaan kirjoja jo ennen kuin menin kouluun, eikä se kirjoissa oleva kulttuuri, jonka ehkä jotenkin omaksuin, vastannut kotikyläni kulttuuria, eikä suomalaista kaupunkikulttuuria, eikä mitään muutakaan elävää kulttuuria mihin olen myöhemmin törmännyt. Minulle läheisimpiä ihmisiä ovat siis kuolleet kirjailijat, eivät elävät ihmiset jotka edustavat jotain elävää kulttuuria.
Olen siis jotenkin jäävi puhumaan kun puhutaan tästä kansallisen kulttuurin puolustamisesta. Minulla ei ole sellaista kansallista kulttuuria koskaan ollut, enkä voi sellaista siis menettää mitä ei ole koskaan ollutkaan.
Silti uskallan antaa mielipiteeni.
Minusta tämä suomalaisen kulttuurin, arabikulttuurin, muslimikulttuurin, venäläisen kulttuurin tai jonkun muun kulttuurin puolustaminen on joka tapauksessa sikäli turhaa hommaa että se ei ole puolustettavissa. Kulttuurit ovat muuttuvia ilmiöitä, elleivät ole pelkkää illuusiota, eli harhaa. Kulttuurit muuttuvat vääjäämättömästi ajan myötä.
Tänä päivänä trendit ovat sellaiset että kulttuurit muuntuvat samaan suuntaan, joskus ne ovat muuntuneet eri suuntiin. Perustelen tätä sillä että joka puolella katsotaan nyt samoja kansainvälisessä levityksessä olevia elokuvia ja TV- sarjoja. Kaikkialla käytetään samanlaisia kansainvälisessä levityksessä olevia vaatteita, autoja, koneita, elektroniikkaa ja elintarvikkeita. Ihmiset kommunikoivat kaikkialla samanlaisilla menetelmillä, samanlaisilla älypuhelimilla. Uusi kehittyvä kulttuuri on kansainvälistä.
Ehkä kulttuurien yhtenäistyminen toisaalta aiheuttaa natsismilta vaikuttavia kansanliikkeitä eri puolilla ,maailmaa ja niistä liikkeistä voi olla suurtakin riesaa niille jotka näkisivätkin maailman mieluimmin globaalina yhtenäisenä kokonaisuutena.
Kehitys kuitenkin kulkee johonkin suuntaan koko ajan, eikä kulttuurin muutosta voi koskaan pysäyttää. Kansallisiksi kulttuureiksi koetut asiat kuitenkin tulevat häviämään, halusimmepa sitä tai emme. Kehitys kulkee johonkin suuntaan joka on toisten mielestä huono suunta ja toisten mielestä parempi, joidenkin mielestä huono, mutta liikettä ei voi pysäyttää.
Häviämässä ovat niin Putinin Venäjä ja islamistien kalifaatti, kuin persujen Suomi-ihannekin.