Ammattiliittojenvaltakasvaa. Tänään uutisoitiin STTK:n purkamisesta ja sen jäsenliittojen sulauttamisesta SAK:oon. Uusikeskusjärjestö tulee olemaan vahva ja jos todellista paikallista sopimista ei saada rakennettua lakisääteiseksi, tulee valtion talouden tervehdyttäminen olemaan käytännössä mahdotonta.
Fuusioitumisen tulisi tapahtua tämänvuodenlokakuussa. Aikataulu fuusiolle on kiireinen, enkä usko, että siinä keskusliitot tulevat pysymään: närää tulevat aiheuttamaan varmasti järjestön nimi, säännöt, tavoitteet ja myös se, että Akava ollaan jättämässä uuden järjestön ulkopuolelle. Jos ay-liike haluaayhdistäävoimiaan suureen järjestöön, tulisi sen ottaa mukaan myösAkava– toisaalta jatkuva eripura ei olisi mitenkään erityisen huono asia vaan pikemminkin se vihdoin toisi esiin sen polarisaation, jota esiintyy ay-liikkeen sisällä.
Akava esittää hyväksyvänsä tilanteen, jossa se jää yksin työmarkkinoilla, koska se ei halua itselleen negatiivista julkisuutta. Pinnan alla kuitenkin varmastikuohuu ja se tulee varmasti kuohumaanmyösyli ennen tulevaa lokakuuta. Akava tulee menettämään merkittävästi neuvotteluasemiaan työehtosopimusten valmistelussa ja, jos se jää/jätetään uuden järjestön ulkopuolelle, sen roolituleeolemaanuudensuurjärjestönpelinappula.
Tällä tavalla vahvistuvaay-liikeei missään nimessä tuleolemaanhyväksiSuomentaloudelle. Kun suuri järjestö saa enemmän pontta neuvotella aina vain parempia työehtoja, jokainen itseään arvostava poliitikko ymmärtää, että paikallisen sopimisen tuominen tosiasiallisesti lainsäädäntöön ja toimintaan tulee olemaan hyvin ongelmallista. Jokainen itseään arvostava poliitikko myös ymmärtää, että Suomella eienäänole lähes kymmenen vuoden taloudellisen surkeuden jälkeen mahdollisuuksiakatsoasivusta,kunay-liikevieSuomenglobaalinasemanjataloudenpolvilleen. Korporatistinen järjestelmä on osoittanut toimimattomuutensa kaikissa työttömyysluvuissa ja talouden syöksykierteissä ja siksi kyseinen järjestelmä ei millään voi olla kuin pyhä lehmä suomalaisille, populistisia ääniä hankkiville poliitikoille.
Elina Lepomäki totesi Verkkouutisille, että jos paikallinen sopiminen jätetään työmarkkinajärjestöjen varaan, on täysinmahdotontapäästätavoiteltuun72%:n työllisyysasteeseen. Paikallinen sopiminen on tuottanut mitä parahimpia tuloksia verrokkimaissamme, kuten Ruotsissa, Saksassa jne. PaikallinensopiminenyhdistettynäVironyritysveromalliin, jonka tuomista Suomeen ovat monet järjestöt, kuten Kokoomuksen Nuorten Liitto, vaatinut, olisi äärimmäisen tärkeää tuoda vihdoin Suomen lainsäädäntöön ja tuoda työmarkkinapolitiikka nykypäivään.
Työonhyödyke. Työontuote. Tämä unohdetaan lähes jokaisessa vasemmistolaisessa kommentissa, joka liittyy työmarkkinauudistuksiin. Tällä hetkellä työ on lähes ainoa tuote ja hyödyke, jolle on "korkeammalta taholta" asetettu alaraja. Mikäoikeuttaa sellaiseen toimintaan, jossa ilman yksilön omaa suostumusta häneltä otetaan valta pois päättää itseään koskevista asioista – jokaisella ihmisellä tulisiollavapaus sopia työstään sellaiset ehdot, mitkä itse kokee itselleen edullisiksi!
Toivotaan, että vihdoinkin suomalaiset poliitikotymmärtävätSuomentaloudellisentilanteen ja todella ajavat ay-liikkeen nurkkaan ennen kuin se ehtii pitkittämään Sipilän yhteiskuntasopimusta yhdeksänteen sopimusyritykseen. Tämän tulee olla ehdottomasti viimeinen mahdollisuus työmarkkinajärjesttöille, erityisesti SAK:lle, tehdä sopimus, jota on pitkitetty jo tuskastuttavan kauan. Tälläinen taloudenkyykyttäminen ei ole tervettä ja sitä harjoittavat liikkeet, yhdistykset ja yhteisöt on saatava pois sellaisesta roolista missä ne nyt ovat. Miksemme poistaisityöehtosopimustenyleissitovuutta ja anna työmarkkinajärjestöjen sopia jäsentensä puolesta omat ehtonsa ja jättää järjestäytymättömät työnantajat ja työntekijät rauhaan korporatismiltaan?