Savon Sanomat käsitteli pääkirjoituksessaan 3.2.2016 (Yhteydet käyvät vähiin) Helsingistä johdettua henkilöjunia koskevaa poukkoilupolitiikkaa. Vuorojen vähentäminen Joensuun ja Varkauden välillä ei todellakaan ole positiivista kehitystä, vaikka voi siinäkin nähdä toivonpilkahduksen: nyt riipaksi heitetyn yksittäisen vuoron liikennöintitalous saattaisi parantua junatarjontaa lisäämällä eikä kukaan tällaista tointa VR:ltä kieltäne. Nähtäväksi jää.
Olen kirjoittanut aiheesta tässä lehdessä ennenkin ainakin 12.3.2010 otsikolla Henkilöjuna Joensuuhun. Tuolloin haikailin kotimaisilta linja-autoyhtiöiltä ennakkoluulottomuutta siirtyä myös rautapyörille Joensuun ja Kuopion välillä. Nyttemmin julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan alan yritykset lienevät kuitenkin käyttäneet innovatiivisuuttaan kampittaakseen uusia kumipyöräoperaattoreita.
Liikenne- ja viestintäministeriön tietojen mukaan kymmenen kaiketi ulkomaalaista yritystä on kiinnostunut henkilöjunaliikenteestämme. On syytä alistua tähän tosiseikkaan, jos kotimaisia toimijoita ei syystä tai toisesta synny - päättäjätkin ovat pelanneet ulkomaalaisten vaihtoehtojen pussiin sallimalla VR:n tuhota käyttökelpoista vanhaa rautatiekalustoa puhtaasti omia asemia turvatakseen. Valtion omistamaa ratainfraa ulkomaiset toimijat eivät voi kuitenkaan viedä mennessään.
Alueidenkin on saatava vaikutusvaltaa ja vastuuta ”uikutusvallan” sijaan. On esimerkiksi korkea aika selvittää aidosti, kuinka matka-ajaltaan mielekäs ja liiketaloudellisesti kannattava (tai ainakin mahdollisimman vähän tappiollinen) henkilöjunaliikenne voidaan aloittaa Kuopion ja Joensuun välillä mahdollisimman halvoin investoinnein. Helsinkiin toimitetut ”toiveiden tynnyrit” voidaan nimittäin helposti tyrmätä vetoamalla esitysten kalleuteen.
Ratakiskon jäykkä VR on kyennyt harjoittamaan kiskobussiliikennettä omalla taloudellisella riskillään ”marginaalisella” välillä Parikkala – Savonlinna. Julkisen junaliikenteen ei siis aina tarvitse olla joukkojen liikennettä ollakseen kannattavaa. Toisaalta ”joukkokuljetuksia” subventoidaan väkirikkaillakin alueilla kuten Helsingin seudulla eikä edes Yhdysvalloissa valtiollinen henkilöjunayhtiö toimi ilman yhteiskunnan tukea.
Junayhteyksien lisääminen onnistuukin nähdäkseni parhaiten päätösvaltaa hajauttamalla ja pitämällä kiinni periaatteesta, että junavuorojen subventoiminen on tarvittaessa yhä tavalla tai toisella sallittua. Sote- ja maakuntauudistus voisi tässä olla kehityksen avain.
Kalevi Kämäräinen
Puheenjohtaja
Suomen Rautatiematkustajat ry
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa tänään hiukan eri kappalejaolla ja pari lausetta lyhempänä (jutturuuhkan takia julkaiseminen on vienyt lähes kolme viikkoa). Samaa aihetta käsittelee ”radan toisessa päässä” julkaistu kirjoitukseni Muutettakoon realiteetteja. Sittemmin myös maakuntajohtajat ovat kannattaneet liikenneasioiden vallansiirtoa.
Aihe on ollut Savon Sanomissakin aika ajoin ennenkin esillä. Sattumoisin Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen kirjoitti myös joukkoliikennetuista ja realismin merkityksestä väylähankkeissa (Miljardihankkeita 5.2.2016); omaa minimalismista ajatteluani voi lukea täältä (Joensuu – Kuopio) ja täältä (Joensuu – Oulu).
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://www.rautatiematkustajat.fi/
https://www.facebook.com/Rautatiematkustajat-158345494253217/
Kannattaa käydä täälläkin: