Sukupuolentutkimus, jota ennen kutsuttiin naistutkimukseksi on eräs monitieteinen oppiaine monessa yliopistossa. On kummallista, että kyseinen oppiaine saa edelleen Suomessa valtiontukea, kun Norjassa Oslon yliopistossa lopetettiin valtionavustus naistutkimuksen tutkimusprojektille, ja Pohjoismaiden ministerineuvosto lakkautti samassa yliopistossa toimineen tasa-arvotiedon keskuksen.
Norjan televisio näytti vuonna 2011 dokumenttisarjan “Aivopesu”, jossa käytiin läpi aihealueittain kuinka norjalaiset on aivopesty tasa-arvoajattelulla. Dokumenttisarjan nähneenä voin vakuuttaa, että sukupuolentutkimus on näennäistiede, joka ei tarjoa mitään lisäarvoa yhteiskuntaan. Siitä hyötyvät ainoastaan alan “tieteilijät” ja politiikan puolella punavihreät aktivistit, jotka ajavat omaa asiaansa tämän tieteenalan tuloksien avulla.
Oikea tiede perustuu havaintoihin, hypoteeseihin, kokeisiin ja vasta lopuksi muodostetaan näistä teoria, jota edelleen testataan yhä uudestaan ja uudestaan. Sukupuolentutkimuksessa ja muissa näennäistieteissä ensin keksitään teoria, joka sopii omaan ajatusmaailmaan. Tämän jälkeen teoriaa aletaan soveltamaan reaalimaailmaan ja huomataan, ettei kaikki sovikaan teoriaan. Tässä vaiheessa teoriassa ollut virhe joko lentää yliopistosta pois, tai se tuomitaan julkisesti.
Sukupuolentutkimuksessa sukupuolijako ei vastaa luonnontieteellistä sukupuolijakoa, vaan sukupuolia ja sukupuolen esiintymistapoja vedetään hatusta. Kuka vain voi olla mitä vain, vaikka ihan omasta halustaan. Perinteisiä hyvin toimivia sukupuolirooleja haukutaan ja yritetään rikkoa, koska ne eivät ole heidän mielestään luonnollisia, mutta kaikki muut keksityt ovat täysin ok. Tällainen hölynpöly ei ansaitse valtiontukea. Minkälaiseen työpaikkaan päätyy sukupuolentutkija yksityisellä sektorilla?