Työttömät työnhakijat, nuo välitilassa roikkujat, matkalla joko uuden työpaikan tuomaan tasaiseen toimeentuloon tai työvoiman ulkopuolelle toimeentulotuen varaan. Vai mihin, millaisia vaihtoehtoja työttömälle on tarjolla nykyään? Kuinka paljon heitä on, missäkin työnhaun tilanteessa? Mitä tämä kaikki maksaa? Ja miksi järjestelmää halutaan muuttaa? Minne maailma on menossa, ratkeavatko työttömyyden ongelmat?
Jäin itse työttömäksi 27.12.2015. Täysipäiväisen uuden työn aloitan 7.3.2016, joten kerkesin tässä välillä tutustua järjestelmään omakohtaisestikin. En ollut koskaan ennen ollut työttömänä, joten kaikki oli minulle uutta. Asiaan toki koetin perehtyä mahdollisimman hyvin, lait ja ohjeistukset lukien. En voi suositella googlaamaan esim. hakuja “työvoimapoliittinen lausunto” ja “työhönosoitus”, sillä todennäköisesti menetät yöunesi. Erittäin pelokkaana esitin vaihtoehtoja opintojen jatkamisesta, yrittäjyydestä, keikkatöistä ja työkokeiluista. Palaute ei ollut missään välissä rohkaisevaa, vaan aina rajoittavaa.
No työttömyys ilmiönä kiinnosti kovasti muutoinkin ja olin ajatellut pitkään blogaavani aiheesta. Lähteiden löytäminen ja eksaktin kokonaiskuvan muodostaminen on osoittautunut kuitenkin hyvin haastavaksi. Joten pyrin vain esittämään parhaan arvaukseni työttömyydestä numeroiden valossa. Virheiden korjaukset erittäin tervetulleita jälleen.
Minkä verran työttömiä Suomessa on? Verrattuna aikaisempaan?
Työttömien työnhakijoiden määrää ehkä oleellisempaa on ensin tutkia työllisten määrää. Hehän “lystin” maksavat. Työllisyysaste kuvaa työssä olevien osuutta työikäisestä väestöstä. Joulukuun lukuja:
1995 60,0%
2005 67,8%
2015 66,9%
2000-luvun puolella ko. lukema ei ole ylittänyt 70%:ia ja on pyörinyt keskimäärin tuossa 67%:in molemmin puolin. Eli työssä olevien määrä on kuta kuinkin ennallaan.
Entä työttömyysaste, käytetään edelleen joulukuun lukuja?
1995 15,2%
2005 7,6%
2015 9,2%
Vertailukelpoisuuden vuoksi käytin Tilastokeskuksen lukuja. Haastan näitä hieman TEMin luvuilla myöhemmin.
Työllisten prosenttiosuus on siis pysynyt suunnilleen ennallaan, huoltosuhteen muita lukuja tarkastellessa huomataan, että eläkeläisten määrän nousu sekä pienten lasten määrän putoaminen selittää prosenttiharhan. Eli työllisiä ei ole päätynyt eläkkeelle enempää kuin uutta työvoimaa on tullut tai työttömiä työllistynyt. Sen sijaan työttömiä on päätynyt eläkkeelle enemmän. Tämän selittää nykyään YT-neuvotteluissa suosittu eläkejärjestely.
“Muut työvoiman ulkopuolella olevat” eli toimeentulotuen asiakkaiden ja yhteiskunnan rajamailla häilyvien määrä on pysynyt kolmisenkymmentä vuotta ennallaan, noin 170.000 henkilöä.
Tämä kokonaisuus voitaisiin kärjistettynä tulkita niin, että Suomen väestönkasvu 30 vuoden sisään on tapahtunut lähinnä eläkeläisten muodossa.
Työllisten määrä on siis ennallaan ja työttömienkin määrä (ainakin virallisesti) normaalilla tasolla, mikä siis on ongelma? Kasvaneet työttömyyden hoitomenot?
Tutkitaan tuttua 2003 budjettia ja verrataan 2013 budjettiin. Työttömien määrät olivat ko. vuosina:
2003 303.754
2013 328.371
Työttömyyden hoitomenot sen sijaan olivat:
2003 1.686M€
2013 2.742M€
Summahan on siis edelleen alle 5% valtion menobudjetista, mutta koskettaa köyhiä ja/tai herkässä siirtymävaiheessa olevia sekä saa paljon palstatilaa. Prosentti sinne tänne tuossa summassa ei siis heilauttaisi valtion budjettia minnekään, mutta saattaisi monelle yksilölle tai perheelle tarkoittaa hyvin toisenlaista tulevaisuutta.
Työttömyyden kasvaessa 8%, on työmarkkinatuki kasvanut 30% sekä ansiosidonnainen lähes kaksinkertaistunut absoluuttisina euroina. Inflaatiokorjattuna siis työmarkkinatuen osalta ollaan linjassa työttömyyden kasvun kanssa ja ansiosidonnaisen osalta pienessä kasvussa.
Vaan mikä on työttömien todellinen määrä? Onko hoitomenot per nuppi inflaatiokorjattuna sittenkin pudonneet?
Joulukuun 2015 työttömyysaste oli Findikaattorin mukaan 9,2%, jolloin työttömiä oli 240.000 +/- 20.000. TEMin tilastoissa oli kuitenkin 368.118 työtöntä työnhakijaa. Erinäisissä työllistämispalveluissa olevat ja työvoiman ulkopuolella olevat kun lasketaan mukaan, työttöminä oli kokonaisuudessaan 552.798 henkilöä. Näin ollen todellinen työttömyysaste on lähempänä kahtakymmentä prosenttia sekä inflaatiokorjatut työttömyyden hoitomenot per henkilö pudonneet huomattavasti kymmenen vuoden takaiseen. Joku saattaisi laskea mukaan vielä muutaman kymmenen tuhatta “piilotyötöntä”.
Työttömyyden hoitomenot työtöntä kohden ovat siis paremmalla tasolla kuin ennen, miksi järjestelmää halutaan niin kovasti muuttaa? Lyhentää ansiosidonnaista, määrätä vastaanottamaan mitä tahansa työtä, lisätä työhönosoitusten määrää?
Vastaus on valitettavan yksinkertainen; valtion tasolla ymmärretään, joskaan ei myönnetä, että työttömien määrä on jatkuvassa kasvussa vielä pitkään, eikä oikein mitään näytä olevan tehtävissä. Miksi näin on? Globaali kilpailukyvyttömyys tuotteissa ja hinnoissa, robotisaatio ja digitalisaatio. Ja tämähän ei olisi ongelma, mikäli resurssien jakoperusteita muutetaan, kuten edellisessä blogissani pohdin.
Mutta sen sijaan, että kohtaisimme todellisen ongelman, poliitikkojen linjaus on määrätietoinen tilastojen siivoaminen. Työttömät on saatava “töihin”, vaikka töitä ei ole (siis niitä perinteisiä, elämiseen riittävän toimeentulon takaavia). Tämä siis tarkoittaa, että on saatava aikaan siirto sarakkeesta “työtön työnhakija” mihin tahansa muuhun sarakkeeseen, ei suinkaan töihin välttämättä.
Miten temppu tehdään? Edunsaajan kaikki mahdollinen toiminta kyseenalaistaen karenssin uhalla. Näitä voivat olla esim. oma-aloitteisesti opiskelun, alanvaihdon ja oman yrityksen perustamisen suunnittelu tai täysin itselle sopimattoman työhönosoituksen hakeminen. Mikäli selviät yli vuoden työttömänä näihin miinoihin astumatta (eli olet tekemättä mitään, paitsi lähetät huonot hakemukset työhönosoituksiin), pääset pitkäaikaistyöttömän orjamarkkinatavaraksi, eli työllistämispalveluiden pariin.
Työllistämispalveluita, joiden piirissä on tällä hetkellä 114.000 työtöntä, on kolmenlaista:
Kilpailua vääristäviä saman alan oikeiden yritysten suhteen henkilöstökuluja polkevia
Ei kenenkään kanssa kilpailevia, eli todennäköisesti täysin turhia, jos ei kukaan koe yrittämisen arvoiseksi
Kahteen ensimmäiseen valmistavia koulutuksia
Tämä on toki kärjistys, anekdoottievidenssiä löytyy myös henkilöistä, jotka ovat päässeet ihan oikeaan täysipäiväiseen toistaiseksi voimassa olevaan palkkatyöhön näiden kolmen kautta.
Työhönosoitukset ovat kasvaneet huimasti, 2013 niitä tehtiin 190.000 ja 2015 563.000. Sopii arvata, kasvoivatko avointen työpaikkojen määrät samassa suhteessa? 2015 viimeisellä kvartaalilla oli avoinna 21.900 työpaikkaa, joten keskimääräisellä matematiikalla jokaista näistä tarjottiin kuudelle työttömälle. Valitettavasti näistä avoimista työpaikoista 45% oli työnantajan ilmoituksen mukaan vaikeasti täytettäviä, tarkoittaen siis yleensä provisiomyyntiä tai koulutuksen vaativaa hoitotyötä. Joten aidosti potentiaalisia työpaikkoja suhteessa työttömien määrään on todella vähän. Joku nostaa tässä kohtaa yleensä esiin piilotyöpaikat, joita on yksittäisten arvioiden mukaan jopa 80%. Oletetaan, että näin olisi ja kaikki nämä yhteensä 100.000 työpaikkaa täytettäisiin työttömillä (joiden tulevaisuudessa suunnitelmien mukaan pakko ottaa vastaan mitä tahansa työtä mistä tahansa, motivaatiosta viis). Jäisi vielä noin 450.000, joille ei voisi enää työhönosoituksia lähetellä. Huomaatte ehkä tästä koko työhönosoituksilla tilastojen siivoamisen järjettömyyden? Toki, huomioitava myös, että avoimia työpaikkoja täytetään yleisemmin työpaikkojen vaihtajilla, eikä pitkäaikaistyöttömillä.
Maailma on muuttunut ja jatkaa muutostaan. Pitkiä työuria samassa yrityksessä ei enää synny, sillä epätodennäköiseltä näyttää pitkäikäiset samalla toimialalla toimivat yrityksetkään. Nykymenolla työttömyys jatkaa kasvuaan Suomessa, eikä työtätekevää kansalaista palvelevia ratkaisuja näytä löytyvän. Valitettavasti itsekään en osaa esittää parempaa ja perustellumpaa ratkaisua kuin perustulon ja kevytyrittäjyyden helpottamisen yhdistelmää.
Uskoisin senkin kuitenkin toimivan paremmin kuin nykyinen tilastonikkarointi, joka ei ole vaikuttanut työllisyysasteeseen mitenkään. Tosin, jos joku kysyy, paljonko Suomessa on työttömiä, osaat nyt vastata, että 220.000-555.000...
Lähteet:
http://www.findikaattori.fi/fi/32
http://www.findikaattori.fi/fi/34
http://www.findikaattori.fi/fi/41
http://www.temtyollisyyskatsaus.fi/
http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/02/24/tyottomyystilastojen-suursiivous/