Eduskuntavaalien 2015 aikana ja varsinkin niiden jälkeen lukemattomat tavalliset kansalaiset ovat ilmaisseet suuren huolensa suomalaisten mediatalojen itseensä kohdistamasta sensuurista. Tilanne on koettu suorastaan erikoiseksi, sillä tieto vaalien aikaisesta järkyttävästä vihakampanjoinnista ei ole jäänyt välittymättä kansalaisten luontaisissa vuorovaikutusverkostoissa. Mediatalot eivät olleet tietävinään koko asiasta. Sama koskee yleisemmin vaalien jälkeen yhä ylimielisemmäksi käynyttä kampanjaa ihmis- ja perusoikeuksia vastaan, mistä mediatalot tuntuvat vaikenevan toinen toistaan latteampien uutisten kera.
Onneksi joitakin poikkeuksia, aina silloin tällöin, eksyy joukkoon. Silti oma-aloitteisuutta saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta, aivan liian monta kertaa. Vain muutamissa kuukausissa mediataloilta on leikkaantunut lähes kaikki oma kyky päättelyyn ja kritiikkiin. Suomen kansa odottaisi vähintäänkin sitä, mihin se oman yleissivistyksensä perusteella kykenee – vähintäänkin.
Hallitusvallan riveistä on vastikään julistettu uhkavaatimus vaieta kaikista niistä vääryyksistä, joita suurin osa Suomen kansasta kammoksuu.
Tämä uhkavaatimus on suunnattu ennen kaikkea Suomen kansaa vastaan, ei yhtään ketään muuta vastaan! Ei pidä erehtyä luulemaan muuta.
Ihmis- ja perusoikeuksia kunnioittavat suomalaiset ovat hetkessä muuttuneet pakolla vaientamisella uhatuiksi poliittisiksi toisinajattelijoiksi.
Maa on luisumassa päivä päivältä yhä kauemmas siitä, mitä kutsutaan länsimaiseksi arvoyhteisöksi.
Suomalaiset eivät tule alistumaan itsetarkoituksellisesti vihalla ratsastavien politiikan rakkikoirien peloteltaviksi – ei ikinä!
Jos vaiennetaan kotimaassa, avataan sitten suut poliittisina turvapaikanhakijoina ulkomaassa.