Asiat eivät aina ole yksinkertaisia, jos koskaan. Eivätkä edes kaksinkertaisia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen huomannut, että monta kertaa ongelman edessä pyritään ratkaisemaan vain itse ongelma. Ei pohdita lainkaan sitä seuraako ongelman ratkaisusta mahdollisesti uusi ongelma.
Tämä sama näkyy lainsäädännössä. Vaikka laki edellyttää, että lain vaikutukset pitäisi aina laaja-alaisesti arvioida. Sekä mm. kun lailla on vaikutusta lapsiin niin lapsiin kohdistuvat vaikutukset pitää arvioida.
Käytännössähän kaikella läinsäädännöllä, ja sillä mitä me teemme, on viime kädessä vaikutusta myös lapsiin. Mielestäni onkin niin, että aina kun päätöksiä tehdään niin pitäisi jollakin tasolla myös lapset ottaa huomioon. Olipa kyse sitten taitetun indeksin poistamisesta, tai moottoritien rakentamisesta. Puhumattakaan siitä jos aiotaan lakkauttaa koulu, tai rakentaa uusi.
Pakko on todeta, että nykyihmiset ovat aivan liian usein sokeita tekemisilleen. Tuijotetaan liikaa sitä omaa napaa, tai jopa vain pelkästään sitä, ei aina edes oman lapsen napaa, tai lapsenlapsen.
Mitä jos kaikki pyrkisivät päätöksiä tehdessään siihen, että maailma kokonaisuudessaan olisi huomenna parempi paikka meille kaikille? Ei siis pelkästään itselle ja omille läheisille. Voisiko se johtaa siihen, että niin oikeasti tapahtuisi?
Vai onko niin, että tässä kollektiivisessa maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei nykyaikana ole sijaa yhteisöllisyydelle eikä toisten huomioon ottamiselle?
