Seuratessani maailman ja Suomen menoa on minulle koko ajan tullut selkeämmäksi se, että meille rakennetaan kasvihuone ja maakellari takapihalle. Kesät kerätään marjoja, kalastetaan ja talvella autetaan jotain maatalonisäntää renkinä niin jospa siitä hyvästä saisi vähän lihaa pakkaseen jemmaan. Mummo saa opettaa leivänteon ja onneksi sämpylät eivät ole vaikeita eikä kalliita tehdä pakkaseen. Lapset hoidetaan kohta täysin itse vaikka se saisi aikaan kuinka pahoinvoivan perheen. Edessä on asennoituminen siihen, että kotiäitiys ja omavaraistalouden pyöritys tulee olemaan se minun työni ainakin vaikeiden aikojen yli. Kumpa vain sitä pidettäisiin oikeasti kovana työnä myös niin, että siitä kertyisi eläkettä, mutta näillä mennään mitä on saatu.
Tämä ei ole mikään eduskunnan, hallituksen ja laman syyllistys artikkeli vaan toteamus siitä, että nyt on aika palata menneeseen aikaan sen verran, että me köyhätkin voimme taata varman toimeentulon perheellemme ilman, että meistä tulee riippuvaisia virallisista tahoista. On jouduttu tilanteeseen joilloin meidän on aika alkaa hyödyntämään ympäristöämme alkukantaisesti saadaksemme varman ravinnon itsellemme ja läheisillemme. Onhan siinä työmaata, mutta toisaalta se myös lähentäisi väkisinkin taas meitä kansalaisia, kun alettaisiin talkoina pyörittämään isoja kasvimaita ja kimppakyydeillä metsissä hakemassa lähes ilmaiset herkut talteen.
Laskeudutaan suklaavanukasvälipaloista puuroihin ja kiisseleihin. Sanotaan lapsillemme suoraan, että meillä ei nyt yksinkertaisesti ole rahaa muuhun ja jotain on syötävä. Myydään nurkista turhat tabletit, laskettelusukset, lelut ja pienet vaatteet ja sijoitetaan ne ruokaan. Perustellaan lapsille, että sitten, kun meillä on niihin taas varaa niin ne voidaan hankkia takaisin, mutta nyt ei ole sen aika. Jos meillä on kodissa tulisija niin lämmitetään sillä. Poltetaan kaikki joka vähänkin on poltettavissa niin säästätte roskalaskussa, kun ei tarvitse tyhjentää sitä niin usein.
Lopetetaan huijaamasta itseämme, että meillä on varaa edelleen siihen mihin ennenkin on ollut, koska totuus on se ettei meillä ole siihen varaa. Aikuinen ihminen ei kuole siihenkään, jos hänellä ei ole parinakaan päivänä ruokaa, mutta pidä huoli, että lapsesi saa ravintoa. Koululaiset saavat onneksi jo yhden ruuan koulussa. Olen elänyt senkin kauden, kun olin teini ja sain ruokaa vain koulussa. Sitä en tosin suosittele kenellekään.
Meillä on edelleen tarve pitää kiinni hyvinvoinnin illuusiosta vaikka etenkin me köyhät olemme kaukana siitä. Taistelemme päivittäin ja monet yötkin päässään siitä, että millä huomenna syödään. Mitä sitten tehdään, kun joku perheestä sairastuu. Ei kenelläkään ole varaa olla töistä poissa näinä aikoina, jos sitä työtä nyt sattuu olemaankaan. Huomaatko nyt jo työssäkäyvät ovat köyhiä eikä töissäkäynti kohta perheelliselle olekaan kannattavaa, kun päivähoitomaksut suurenee samalla, kun me kotiäidit emme maksa penniäkään osa-aikahoidosta. Kyllä minä voisin maksaa sen 10- 20 euroa kuussa hoidosta, jos se takaisi, että minun kannattaisi yli 1200 euron kuukausi palkalla vielä lähteä töihin.
Sen sijaan, kun mietit rahallista rikastumista näinä aikoina niin mieti mieluummin sitä, että miten voit hyödyntää ympäristöäsi niin, että saisit osan ravinnosta sieltä. Nyt ulkomaalaiset keräävät nekin kalliit lakkasi suolta ja saavat siitä vielä rahaa. Miksi sinä et veisi noita aarteita omaan pakkaseen ilmaiseksi? Lastesi ravinnoksi. Onko esteenä kuitenkin oma ylpeytesi myöntää, että sinun pitää alistua elämään osaksi luonnon ehdoilla? Miksi emme voisi luottaa siihen samoin kuin ihmiset teki iät ja ajat eikä lajimme ole kuollut vielä toistaiseksi sukupuuttoon. Sen tuhon aiheutamme korkeintaan itse saastuttamalla maapalloamme eikä halpistuotteiden käyttäminen ainakaan edes auta asiaa. Juuri nyt pitäisi ostaa kotimaista, jos sellaisia nyt on enää olemassakaan, kun olemme ajaneet kaikki ulkomaiden omistukseen tai toimimaan ulkomailta käsin. Pitäisikö Kelan maksaa jotain korvausta siitä, että esimerkiksi me työttömät käyttäisimme aikamme hyödyllisesti enkä sano etteikö osa jo niin tekisikin, mutta me uustyöttömät olemme vielä niin ylpeitä ettemme siihen taivu kuin pakon edessä, että tuottaisimme osan ravinnostamme itse varmistaen näin, että saamme edes jotain ruokaa suuhumme.
Ei ole politiikkojen syy, että meistä kansalaisista suuri osa on jollain tapaa valtion elätettävänä. Kuka äitiyslomalla, työttömänä, sosiaalipummina, eläkkeellä, opiskelijana. Kelahan maksaa hyvin monelle meistä osan toimeentulosta ja kun varat ovat vähissä niin niitä on pakko leikata ja meidän tulee vain elää ja muokkautua sen asian kanssa. Kyllä se ketuttaa minuakin katoa, kun herrat puvut päällä istuu rahakirstujen päällä piilotellen niitä kolikoitaan köyhiltä ja käyttävät niitä hankkiakseen tänne ulkomaalaisia, mutta emme ole ainut maa joka on joutunut niitä maahansa ottamaan ja täytyy muistaa, että olemme maailman kartalla kärpäsen paska ja jos se epäkohta alkaa häiritsemään niin se pyyhitään pois. Siitä tahrasta ole sinällään mitään haittaa, mutta jos siitä ei ole hyötyäkään niin aikanaan se pyyhitään näkyvistä. Olemme nöyrä ja kiltti kansa, mutta missä se sitten näkyy, kun pitäisi tehdä kansalaisten yhteistyötä sen eteen ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä herrojen päätöksistä, ei missään. Tai no saatamme tuopposen äärellä mölistä kuinka Sipilä on perseestä, mutta unohdetaan, että sekin ohrapirtelö olisi ruokkinut sinut pari päivää. Kaikki on suhteellista.
Herätään jo!