Muutama poiminta Venäjän puolustusministeriön julkisen asiantuntijaneuvoston jäsenen ja Strategian ja teknologian tutkimuskeskuksen johtajan (Centre for Analysis of Strategies and Technologies, CAST) Ruslan Pukhovin haastattelusta (Defense News 10.8.2015 s, A12).
Neuvostoliiton kaaduttua 1991 Venäjän puolustustarviketeollisuus joutui vaikeuksiin, kun valtavat kotimaiset tilaukset lopetettiin. Sille jäi kaksi vaihtoehtoa: vienti tai lopetus. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Venäjästä on tullut maailma toiseksi suurin aseiden viejä heti USA:n jälkeen. Viime vuonna Venäjän asevienti ylti 13,2 mrd $:in. Vuonna 2011 Putin allekirjoitti ukaasin, jolla vuoteen 2020 mennessä puolustusmateriaalin hankintaan satsataan 350 mrd $. Tästä ohjelmasta on pidetty kiinni, vaikka Venäjällä menee muuten huonosti taloudessa.
Bismarckin 150 vuoden takainen lause pätee edelleen: 'Venäjä ei ole koskaan niin vahva, mitä se esittää, eikä koskaan niin heikko, miltä se näyttää'. Muutamat asiat Venäjä osaa tehdä ja tekee hyvin. Amerikkalaista suihkuhävittäjää voi verrata sveitsiläiseen kelloon siinä kun vastaavaa venäläistä panssarivaunuun. Amerikkalaiset laitteet ovat erinomaisia ja tehokkaita, mutta niiden käyttäjillä pitää olla vähintään päästötodistus Harvardin yliopistosta tai MIT:sta. Venäläinen kalusto on käyttäjäystävällistä.
Venäjän turvallisuusympäristö asettaa omat haasteensa sille, mitä voidaan myydä ulos ja kuinka paljon. Ennen Ukrainan kriisiä Venäjä ei ollut lännen liittolainen, mutta ei sen vihollinenkaan. Venäjän ja Naton suhteet ovat vihamielisiä ja Venäjän näkemyksen mukaan tulevaisuudessa on täysin mahdollista, että pohjoisen arktisten alueiden hallinnasta vielä joskus neuvotellaan asein.