Yhteiskuntasopimus lisää valtion budjetin alijäämää niin tavoitteisiin nähden, mitä hallitusohjelmassa (s. 12) on lausuttu. Valtion velkaantumista tuskin yhteiskuntaopimus hidastaa juuri lainkaan, kun hallitus on sitonut itsensä sopimuksen panttivangiksi menotalouden osalta.
Sopimuksen tämä kappale:
Sopimuksen edellytyksenä on, että sillä korvataan hallituksen valmistelemat toimenpiteet, jotka koskevat helatorstain ja loppiaisen muuttamista palkattomiksi vapaapäiviksi, sairausajan palkan ja lomarahan leikkaamista sekä pitkien vuosilomien lyhentämistä. Samoin työmarkkinakeskusjärjestöt edellyttävät, että hallitus peruuttaa hallitusohjelmassa mainitut yhteiskuntasopimuksen vaihtoehtona olevat 1,5 miljardin euron lisäleikkaukset ja veronkorotukset sekä toteuttaa hallitusohjelmassa mainitut tuloveronkevennykset. Sopimuksella pyritään edistämään paikallista sopimista työ- ja virkaehtosopimusten kautta.
Pääministeri Sipilä on luovuttanut eduskunnan ehdotonta lainsäädäntö- ja budjettivaltaa työmarkkinajärjestöille. Yhteiskuntasopimus ei suinkaan ole perinteinen työmarkkinaratkaisu (palkkaratkaisu), vaan räikeästi eduskunnan lainsääntö- ja budjettivaltaa kaventava sopimus. Täällä on käytetty ristiin ja rastiin puheenvuoroja, että nk. hallituksen kilpailukykylait olisivat muka olleet puuttumista sopimusvapauteen. Yhteiskuntasopimuksen lasku veronmaksajille on kallis, jos sen hintana on julkisten menojen nykytason säilyminen.
Luottamukseni tämän alla olevan tavoitelaskelman pitävyyteen ei ole kovinkaan suuri. Aloin kaavion laskelmaa epäillä jo heti tuoreeltaan. Säästö- ja rakeneuudistukset ja sote sekä tuottavuustoimet ovat epärealistisia. Hallitus ei ole (kuten ei edellinenkään) pystynyt karsimaan esim. kuntien tehtäviä. Ja sitten sote- ja aluehallintouudistuksessa ollaan luomassa liian laajaa ja kallista hallintoa Suomelle. Enpä ihmettelisi, jos pääministeri Sipilälle tulisi tarve kävellä Mäntyniemeeen vielä kevään kuluessa, jos hallitus ei muuta marraskuista päätöstä.
Tässä on Sipilän hallituksen kriittisin kohta ja uskottavuus