Euroopassa on turha odottaa talouskasvua niiden tilastojen pohjalta joissa Euroopan väestö ja pääomaliikenne liikkuvat. Tässä kehityskulussa on muutamia mainittavia syitä. YK on arvioinut että 2050 –luvulla Euroopan kokonaisväestö vähenee jopa 100 miljoonalla ihmisellä. Tästä seuraa ainoastaan talouden oletettava supistuminen siinä kokoluokassa kun kotimarkkinat, työvoiman määrä(olettaen ettei teknologinen kehitys syö tämän tarvetta tuolla 100 miljoonalla, jota epäilen) vähenee. Voimme myös olettaa pääomavirtojen keskittyvän kehittyviin talouksiin, kuten Kiinaan, Intiaan ja muualle itäiseen Aasiaan.
Suomen talouskasvun pohja vaikuttaa myös heikolta, sillä 50% viennistämme on juurikin supistuvaan ja heikkenevään Eurooppaan päin(tarkennettuna tuo 50% on muihin EU –maihin).
Hyvinvointiyhteiskunnan mitoitukset ja tarpeellisuus tuodaan taas keskusteluun tilanteessa, jossa kasvuamme on syövyttänyt kokonaisviennistä 8 prosenttia vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena. Sinänsä tämä keskustelu on tärkeä, vaikkakin vahingollinen kaikille kansalaisille. Kuten Sipilän hallituksen leikkaukset ovat osoittaneet, ettei armoa anneta tieteille tai koulutukseen ohjatulle rahalle.
Syömme siis tulevan kasvumme pohjaa heikentämällä nuorison koulutusta ja lyömällä innovaatioita pienemmälle heikentämällä tieteellisen kehitystyön pohjaa.
Väestön tasaisen romahduksen ratkaisuksi on tarjottu maahanmuuttoa Eurooppalaisella tasolla lähes kaikkien poliitikkojen toimesta. Ratkaisuna se ei tule toimimaan koska tiedämme integraation(tai pikemminkin assimilaation koska sitä integraatiolla yleensä haetaan) olevan hidas, kallis ja toimimaton ratkaisu tässä mittakaavassa, jossa maahanmuuttoa Eurooppaan kohdistuu. Paremminkin Eurooppaan ratkaisuksi soveltuisi syntyvyyden nostaminen, kuten Tanskassa on tehty ja nostaminen yleisesti koko Euroopassa vähintään 2.1 lapseen per nainen.