"Aidon" avioliiton kannattajat saivat kerättyä kokoon 50.000 allekirjoitusta tasa-arvoista avioliittolakia vastustavaan kansalaisaloitteeseensa.
Odotan kuvotuksen tuntein sitä, kun aloite menee eduskuntakäsittelyyn. Silloin nimittäin todennäköisesti alkaa taas vellova “mun perhe on parempi kuin sun perhe” -keskustelu. Joudumme katsomaan, mitä tapahtuu, kun muutoksen pelko sumentaa ihmisten ajattelun ja lamauttaa heidän empatiakykynsä. Joudumme kuuntelemaan sekopäisiä seksifantasioita, joilla ei ole mitään tekemistä perhe-elämän kanssa.
Tämä kaikki tuo mieleen kaikuja omasta lapsuudestani. Vanhempani erosivat, kun olin kuusivuotias. Vaikka avioerot olivat siihen maailmanaikaan jo melko yleisiä, elettiin vielä kauhisteluvaihetta.
Sain kasvuvuosinani toistamiseen kuulla ja lukea, miten eronneiden vanhempien lapset ovat uhreja ja ressukoita, joilla on heikommat eväät elämään kuin muilla. Epäsuhta omaan arkikokemukseeni oli räikeä: elin melko tavallista keskiluokkaista elämää, menestyin hyvin koulussa, minulla oli ystäviä ja harrastuksia.
Nyt sateenkaariperheiden lapset ovat samassa tilanteessa. He joutuvat kuulemaan, että vain miehen ja naisen kasvattamat lapset voivat kokea huolenpitoa ja rakkautta. Ja lisäksi he joutuvat kuulemaan niitä seksifantasioita. Mahtaa tuntua kivalta, kun omien vanhempien parisuhde rinnastetaan koiran naimiseen.
Puhe “lapsen oikeudesta isään ja äitiin” on tutkimustenkin mukaan täyttä höpöä ja loukkaa paitsi sateenkaariperheitä, myös yksinhuoltajien, leskien ja adoptioperheiden lapsia. Ei sitä mainita lasten oikeuksien sopimuksessa, ja hyvästä syystä. Tärkeintä on taata lapsille mahdollisuudet turvalliseen kasvuympäristöön ja hyviin ihmissuhteisiin, eikä sillä ole mitään tekemistä vanhempien sukupuolen tai lukumäärän kanssa.
Poliittisesta näkökulmasta erittäin valitettavaa on myös se, että kun keskitytään jankkaamaan siitä, minkälaisia perheet saavat olla, perheiden tarpeita ja palveluja koskeva keskustelu unohtuu kokonaan.
Kristilliset harjoittavat erittäin omituista oppositiopolitiikkaa keskittyessään kauhistelemaan homoseksiä, kun samaan aikaan hallitus aikoo rökittää lapsiperheitä oikein olan takaa opetukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuvilla leikkauksilla.
Loppujen lopuksi kyse on vain tästä: Onko oikein pakottaa muut elämään ahtaassa karsinassa, jotta voisi itse sulkea silmänsä maailman monimuotoisuudelta? Onko oikein vaatia muita istumaan pimeässä, kun ei itse halua sytyttää valoja?
Minusta ei ole.