Tuulivoimaryntäys Suomeen sai alkunsa, kun päättäjät eduskunnassa keksivät luoda tuulivoiman syöttötariffin. Tuon päätöksen myötä rahahanat aukesivat sijoittajille, jotka vainusivat takuuvarman bisneksen – maksajana kukas muukaan kuin suomalainen veronmaksaja.
Tarina 1:
Matilla on metsää kolmen kilometrin päässä kylän keskustasta. Eräänä päivänä tuulivoimayhtiö soittaa ja esittää tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Matti päättää vuokrata metsänsä tuulivoimayhtiölle, kun saa kuulla, että vuokrasopimuksesta saa hyvät rahat. Sillä rahalla saisi ostettua vaikka uuden auton ja kylätiekin levenee rakennustöiden takia. Matilla on naapurina oikein mukavaksi mieheksi tunnettu Pekka, joka sattumalta kuuluu myös paikallisen kunnan lautakuntiin ja valtuustoon. Matilla ja Pekalla on aina ollut hyvät välit – senkin lisäksi, että on yhteisiä sukulaisiakin. Eipä aikaakaan, kun Pekka on kova tuulivoimamies ja julistaa tuulivoiman pelastavaa vaikutusta: ”Olemme köyhä kunta ja tuulivoima tuo pelastuksen. Kaiken lisäksi tämä ei ole keneltäkään pois.” Valtuusto hurraa, koska kuntatalouden lopullinen pelastaja on löytynyt – ja kaiken lisäksi rahat tulevat jostain taikaseinästä.
Tällaista voi onneksi tapahtua vain maalaiskomedioissa, eikö?
***
Tuulivoimayhtiön kannalta on edullisinta, että kaikki tuulivoimalat saadaan yhden maanomistajan alaisuuteen, koska siten ei tarvitse neuvottella useita eri vuokrasopimuksia. Juuri siksi seurakunnat ovat hyviä sopimuskumppaneita, koska niillä voi olla laajasti pappilan metsiä. Tuulivoimayhtiön tarjous on seurakunnalle varmasti houkutteleva, koska uutisten perusteella seurakuntientalouson tiukalla.
Tarina 2:
Seurakunnan luottamuselimissä istuvat Jorma ja Yrjö päättävät äänestää voimaloiden puolesta, koska omaa kylätietä aiotaan hieman leventää rakennustöiden johdosta. Tuulivoimalat sijoitetaan kauemmaksi heidän kodistaan, joten sijoittelukysymys ei sen kummemmin kiinnosta heitä. Jorma ja Yrjö alkavat saarnaamaan uuden opin puolesta: ”Ei ole keneltäkään pois ja kaikki tienaavat – seurakunnan itsenäisyyskin turvataan samalla.” Jotkut ihmiset puhuivat, että tuulivoimalla on tutkitusti terveydellisiä haittoja sekä kotien arvoa alentavia vaikutuksia, mutta näitä perusteluja ei tarvinnut kuunnella, koska eivät ne koskettaneet itseä. Joku kysyi Jormalta ja Pekalta, tietävätkö he mitä ”tehkää toiselle kuin haluaisitte itsellenne tehtävän” tarkoittaa, mutta vastausta ei saatu. Koska kaikki oli suunniteltu jo ennakkoon, seurakunta saa pian ei-keneltäkään-pois-rahansa ja Jorma sekä Yrjö paremman kylätiensä.
Tällaista voi onneksi tapahtua vain maalaiskomedioissa, eikö?
***
Tuulivoiman tukeminen ei tietenkään ole ilmaista, vaan se kerätään veronmaksajien rahoista. ”Ei ole keneltäkään pois” ynnä muut vakiofraasit ovat samaa tasoa, mitä kuullaan esimerkiksi vastaanottokeskusbisneksestä: ”Valtio korvaa kaikki kulut, eikä maksa meille mitään”. No, mistäpä valtio ne rahat saa? Valitettavasti – kaikesta lapsellisesta naiiviudestaan huolimatta – tämän kaltaista perustelua kuullaan korkeissakin päätöksentekoelimissä. Uskomatonta tässä on se, että ne perheet, jotka joutuvat terveyshaitoista kärsimään, ovat myös omasta pussistaan joutuneet maksamaan tuulivoimatukiaisia – toisin sanoen veroa oman perheen terveyden heikentämisestä.
Perimmäinen kysymys kuuluukin: olisiko jo korkea aika selvittää tuulivoiman kytkökset maanomistajiin, seurakuntiin, lähisukulaisiin sekä kuntien luottamushenkilöihin?
Kysymys, johon olisi kiinnostavaa kuulla vastaus: Kuinka monta tuulivoimalaa on rakennettu seurakuntien metsiin ennen kuin tukiaisia alettiin maksamaan tuulivoimayhtiöille? Se voisi antaa todellisemman kuvan eräiden motiiveista ja tuulivoimauskosta.