Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että Kreikan kriisin todellisen ratkaisun on löydyttävä jotakin sellaista reittiä, joka rikkoo vallitsevan status quon. Olkoon ratkaisu sitten lainojen anteeksianto isossa mittakaavassa tai Grexit jollakin menetelmällä. Nykyiseen status quohon perustuvat lisälainat eivät ratkaise mitään - kaikki jotka niitä kannattavat ratkaisuna kriisiin voidaan tavalla tai toisella leimata pölhöpopulisteiksi - IMHO.
Haluaisin kuitenkin kysyä, mikä muu tavoite on poliittisten irtopisteiden keräämisellä esimerkiksi tähän tyyliin (http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200186-timo-soini-kaansi-taas-takkinsa), kuin sirkushuvin kansalle tarjoaminen? Samalla tavalla kuin esimerkiksi SDP:n takuutuksien jatkuvalla esiinnostolla (tiettyjen tahojen toimesta), tällä takinkäännöstä syyllistämisellä ei ole mitään asioita edistävää merkitystä. Sirkushuvia näillä kyllä irtoaa - ja kansa kiittää.
Kyllä minuakin harmittaa, että PS ei pitänytkään kiinni siitä mitä olivat sanoneet, mutta pitäisikö tässä nyt alkaa aikuisten oikeasti soittamaan känkkäränkkää repeatilla, iskemään kepillä ja syömään rusinaa? Muuttaisiko minun kiukuttelu jotain? Tarjoaako joku muu puolue välittömästi parempia ja ikuisempia lupauksia takinkääntämättömyydestä? Ja asiallisena kysymyksenä: olisiko Euromaiden kansa Kreikka 3-tukipakettiin muuttunut siksi, että PS olisi vastustanut sitä?
Olisi tietysti hienoa, jos voisimme sekä omassa elämässämme että poliittisessa päätöksenteossa noudattaa täydellistä mustavalkoisuutta. Kaikki olisi niin paljon helpompaa. Ihan eri asia on, minkälaisia seuraamuksia itse kukin yksilönä tai puolueet ryhmänä ihmisiä joutuisivat kohtaamaan tuon mustavalkoisuuden takia. Onko joku puolue tai ihminen tähän valmis - no compromise?
Mielestäni tuo takinkääntämisen määrittely poliittisessa toiminnassa on hieman vaikeaa - jos ei tarkastella asiaa absoluuttisesta vaan realistisesta, tosielämän tapahtumiin perustuvasta näkökulmasta. Määritelkää tämä ihmeessä, se on varmasti mielenkiintoinen keskustelu itsessään!
Poliittista teatteria seuratessa joutuu kyllä välillä kärvistelemään todella syvissä vesissä, etenkin siksi, että teatteriesityksiä vetävät vuorotellen kaikkien puolueiden kannattajat ja erilaiset puolueviskaalit.
