Elettiin vuotta 2011, tarkemmin sanottuna huhtikuun alkua. Eduskunta oli hieman aiemmin hyväksynyt ja Tasavallan Presidentti Tarja Halonen oli tammikuun puolivälissä ministeri Anni Sinnemäen esittelystä vahvistanut uuden lain, jonka nimeksi tuli ylväästi laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Tuossa laissa valtio päätti puuttua merkittävästi ihmisten itsemääräämisoikeuteen, erityisesti siihen millaisia velvoitteita ihmisillä on toisiinsa nähden. Kun aiemmin avoliitto oli ollut sääntelemätön versio vähäistä vakavammasta parisuhteesta, luotiin nyt sääntely, joka lähestyi merkittävästi avioliittoa. Nyt tietyt elementit ulotettiin koskemaan niitä avoliiton osapuolia, joiden yhteisasuminen on kestänyt vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Uuden lain mukaan avopuolisoilla, mikäli hän ei ole toisaalla avioliitossa, voi tietyin edellytyksin olla oikeus vaatia yhteistalouden hyväksi tehdystä työstä hyvitystä suhteen päättyessä. Lain mukaan itseasiassa tällä henkilöllä on oikeus tuohon hyvitykseen, mikäli yhteistalouden purkaminen johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Niinpä esimerkiksi työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, varojen käyttö yhteiseen talouteen, varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen tai muu näihin verrattava toiminta voi johtaa hyvitysoikeuden syntymiseen. Vähäisistä asioista ie kuitenkaan hyvitystä lähdetä oikeuttamaan.
Sääntely on alunperin tehty oikeastaan kotona olevan puolison hyväksi, mutta yhtälailla säännöksestä voidaan tulla johtopäätökseen, että mikäli toinen puolisoista on merkittävässä määrin rahoittanut myös kotona olevan puolison elämistä, voi lopputuloksena ollakin asetelman totaalisesti päälaelleen kääntyminen. Toisaalta taas jos toinen on tehnyt julmetusti työtä vaikkapa startup-yrityksensä eteen ja yhtäkkiä tuleekin exit-vaihe eteen, voi jopa kolme vuotta erilleen muuton jälkeen tulla hyvitysvaatimuksia, mikäli lain tarkoittama erottelu onkin jäänyt tekemättä.
Kokonaisuudessaan sääntely kuulostaa kovin haparoivalta ja hyvin vähän ennakoitavuutta luovalta. Tuntuu siltä, että laki mahdollistaa asioiden ja tilanteiden tulkitsemisen oikeastaan miten perin tahansa. Siinä on kuitenkin yksi hyvä puoli nimittäin se, että lain 2 §:n mukaan asiasta voidaan sopia laista poikkeavalla tai sitä täsmentämällä tavalla. Ihmiset voivat siten ottaa asiat omiin käsiinsä.
TÄSSÄ KOHDIN OSITTEESTA LINKEDIN-TEKSTISTÄNI LÖYTYY ASIAAN RATKAISU, JOTA EN VIITSI TÄHÄN PALVELUUN LAITTAA NÄKYVIIN. Asia on nyt erittäin ajankohtainen, sillä laki on ollut voimassa tämän kuun lopussa juuri nuo viisi vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei epäselvyyttä jatkossa ole siitä kuuluvatko tietyt lapsettomat avoliitot lain soveltamisen piiriin vai eivät: yksiselitteisesti kuuluvat, ellei henkilö ole toisaalla naimisissa. Ehkä kannattaisi pohtia olisiko tämä fiksu liike, niin ei tarvitisi myöhemmin riidellä tai katua?
Kirjoittaja on uudenajan palveluyritys Agens oy:n toimitusjohtaja.