EU on saanut luoduksi suhteellisen korkean elintason, mikä on edellyttänyt ja edellyttää lakien noudattamista ja järjestystä. Unionin pakolaisongelman perusasetelma on se, että rajojen takan vallitsee kaaos, jonka alkusyynä on sota sekä yhteiskunnallinen ja henkinen kehittymättömyys. Lopputuloksena näistä on ollut köyhyyttä, vainoa ja kaikenlaista muuta epävarmuutta.
Asetelmaa on kuvattu elintasokuiluksi, mutta kyseessä on myös järjestyskuilu ja demokratiakuilu. Ei ole siis ihme, jos kansainvaellukset suuntautuvat kohti EU:ta ja aiheuttavat sille ennen näkemättömän inhimillisen paineen. Sotia, köyhyyttä ja vainoja on ollut ennenkin, mutta tällaista ihmistulvaa Eurooppaan ei ole juurikaan nähty. Väestö pysyi ennen paikoillaan surkeissakin oloissa.
Mistä tämä muutos? Ihmisoikeudet ja muut periaatteet on nostettu EU:ssa ja YK:ssa keskeiseen rooliin. Nyt kenellä tahansa on oikeus tulla rajan yli, jos väittää olevansa hädässä. Maahan saa jäädä, jos turvan tarve todetaan todelliseksi. Tämä edellyttää aikaa vieviä tutkimuksia. Myöskin tiedot turvasta ja paremmasta elämästä sekä reitistä sinne leviävät nykyteknologian turvin, joka kulminoituu älypuhelimeen. Kaikki tämä kasvattaa tulijoiden virtaa.
Lisäksi kaikkialle niin hyvässä kuin pahassakin luikerteva bisnes on haistanut tässä rahan. Myös jopa eräät valtiot ja näiden virkamiehet rahastavat pakolaisilta oman siivunsa. Matkanjärjestäjät myyvät vaarallisia matkoja paratiisiin, kuorruttaen sanomaansa markkinoinnin tapaan totuudesta piittaamatta. Epätoivoinen ja usein myös valistumaton joukko uskoo. Lisäkiihokkeina ovat perille jo päässeiden viestit. Unelmat törmäävät kuitenkin usein todellisuuteen, mutta rahastus on jo suoritettu, eikä kysymyksessä ole takuutuote.
EU yrittää säilyttää kulmakivensä lain ja järjestyksen, sekä pyrkii tutkimaan kaikki tulijat oikeudenmukaisesti. Tässä onkin ajoittain ylivoimaiselta näyttävä työmaa, sillä säännöt on luotu paljon pienempiä tulijamääriä ajatellen. Lisäksi EU kohtaa rajoillaan maahan pyrkijöitä, jotka eivät suinkaan halua helpottaa oikeudenmukaisen ratkaisun saavuttamista. Papereita hävitetään ja totuutta peitetään, jos totuus ei tue turvan hakijan pyrkimystä.
EU-kansalaisten reaktiot ovat kahden äärimmäisyyden väliltä: rajat kiinni ja rajat auki. Rajat kiinni merkitsisi lain ja säännösten rikkomista, ja rajat auki johtaisi kaaoksen siirtymiseen EU:n sisälle. EU joutuu tasapainottelemaan näiden äärimmäisyyksien rajoissa.
Sääntöjen noudattamisen pakko ei kuitenkaan voi olla täysin joustamaton, jos seurauksena olisi EU:n tai EU-maan sisäinen kaaos eli tila, jossa säännöt ja ihmisoikeudet menettäisivät lopulta merkitystään. Eräät EU-maat ovatkin jo omatoimisesti poikenneet yhteisistä säännöistä jopa sulkemalla rajansa.
Ehdottomien luonteiden on vaikea sisäistää välttämätöntä tasapainottelun tarvetta äärimmäisten näkemysten välillä. Kuitenkin se on välttämätöntä. Esimerkiksi sopimushankkeet Turkin kanssa pakolaisten palauttamiseksi Kreikasta sisältävät kompromisseja, joita tiukasti sääntöjä tuijottavat ovat arvostelleet ankarasti. Ongelma on kuitenkin saatava ehdottomasti hallintaan, sillä se horjuttaa EU:n olemassaoloa.