Presidentti Putinin viime maanantainen (14.3.2016) yllättävä (jossain määrin) ilmoitus Syyriassa olevien Venäjän ilmavoimien pääosien vetämisestä kotiin käynnisti spekulaatiot Venäjän talouden ja liikkumavaran suuruudesta – tai pienuudesta.
*
Venäjä on tunnetusti öljyriippuvainen maa, ja siksi on paikallaan luoda kevään 2016 katsaus maan öljyteollisuuden tilaan ja näkymiin.
Samalla kun Venäjä jatkaa sitkeiksi ja tuloksettomiksi osoittautuneita neuvottelujaan öljyntuottajamaiden järjestön OPECin kanssa tuotannonrajoituksista, joiden tarkoituksena olisi maailmanmarkkinahinnan hilaaminen takaisin lähemmäs 100 dollaria tynnyriltä, Kremlissä epäilemättä pohditaan suljettujen ovien takana toimenpiteistä, joilla on paljon suurempi vaikutus kansakunnan energiateollisuuden tulevaisuuteen.
Petrodollarien supistuminen on johtanut Venäjän budjetin pysyvään hapenpuutteeseen. ”Kun raakaöljyn hinta oli korkealla, lisättiin tuloja yksinkertaisesti vain kannustamalla öljy-yhtiöitä, kuten Rosneftia ja Lukoilia puskemaan lisää mustaa kultaa maailmalle”, sanoo Gazprombankin öljy- ja kaasualan analyytikko Alexandr Nazarov.
Nyt Kremlin ja yritysten on keksittävä toinen tapa ”pitää kakku ja jakaa se”, eli varmistaa valtion budjetin kate ja toisaalta välttää toimenpiteet, jotka voivat vahingoittaa öljytuotantoa pitkällä aikavälillä, hän sanoo. http://www.gazprombank.ru/eng/search/index.php?where_t=s&m_where%5B%5D=&q=Nazarov&s=
”Venäjän budjetti on nälkäinen”, Nazarov sanoo Bloombergille lähettämässään sähköpostissa. Hallitus näkee, että puristamalla verotulot äärimmilleen, se samalla sahaa tulevaisuuden oksaa, mutta muutakaan mahdollisuutta sillä ei ole.
*
Putinin silmälläpidon alla
Vaikka presidentti Putin onkin palauttanut öljy- ja kaasutuotannon kontrolliinsa, suuri osa alasta pysyy riippumattomana – sitä hallitaan kertoman mukaan ”venäläisellä tulosohjauksella”; tasapainoilulla, maksimoitujen verotulojen ja kasvua tukevien toimien välillä.
Vastauksena lamaan venäläiset tuottajat ovat rikkoneet tämän balanssin, ja hillitsevät investointeja pitääkseen öljyn ja kaasun tuotannon huipussaan. Tämä on tietysti pidemmän päälle tuhoisa prosessi, jota vain kiihtyisi, jos Kreml päättäisi korottaa petrokemian alan verotusta.
Putinin vaihtoehdot ovat rajalliset.
(Kuten aiemmin tämänkin blogin kirjoittaja on listannut, vaihtoehtoja on seitsemän: Syödä rahastot tyhjiin, menojen leikkaus, öljytuotannon lisäys, öljyn maailmanmarkkinahinnan nousu, verojen korotus, valtion omaisuuden myynti, oligarkkien pakkolaina – kaikki tyynni vaikeasti toteutettavia operaatioita!)
Kuitenkin, tiukassa paikassa, öljy-yhtiöiden voitot ovat houkutteleva lähde ylimääräisille tuloille, erityisesti sen sinänsä todellisen seikan perusteella, että ruplan heikentyminen on merkittävässä määrin kompensoinut raakaöljyn vientihintojen dollarimäärisiä hintoja.
*
Öljyjätit porskuttavat… kaikesta huolimatta
Suurimman öljyntuottajan Rosneftin oikaistu nettotulos vuodelta 2015 oli 487 miljardi ruplaa (6,6 miljardia dollaria), kertoo Bloombergin kokoama 17 asiantuntijan laskelma. Siinä on kasvua 2014 lukuihin 40 %.
Lukoilin tulos, joka raportoidaan dollareissa, puolestaan putosi 9,5 % edellisvuodesta ja päätyi vuodelta 2015 tulokseen 4,27 miljardia dollaria. Mutta Venäjän ruplan heikkenemisen vuoksi yhtiön oikaistun tuloksen arvioidaan nousseen peräti 72 %, eli 313 miljardiin ruplaan.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Royal Duch Shell Plc, joka on Euroopan suurin öljy-yhtiö, ilmoitti että sen oikaistu nettotulos viime vuodelta osoitti 53 prosentin laskua edellisen vuoden 2014 tulokseen nähden.
*
Verotaiteilua
Perinteisesti Kreml on kohtalaisesti onnistunut öljyteollisuuden verojärjestelmien virityksissään, määrittelemällä korkeammat verot yhtiöille, joiden tuotannosta suurin osa pumpataan kentiltä, joiden rakenteet ovat Neuvostoliiton ajalta, ja alemmat uusille hankkeille, kuten merenalaisille kentille tai raskaan raakaöljyn tuotantoalueille. Hallitus on tuotantomääriä lisätäkseen huojentanut jopa alemman kustannustason tuottajien verotusta.
Nyt lehti on kääntynyt.
Hallitus on kiristänyt alennettuja verotasoja uusilla säädöksillä 2016, joiden avulla se aikoo kerätä 200 miljardia ruplaa enemmän veroja kuin aikaisemmin oli suunniteltu, talousministeri Aleksei Uljukajev(Ylyukayev) sanoi viime vuonna budjettiesityksen julkistamisen yhteydessä.
Lisäksi valtio hyväksyi kaksi liikevaihtoveron korotusta, bensiinin ja dieselin, joiden vaikutuksen vain osa firmoista pystyy kippaamaan edelleen asiakkaidensa maksettavaksi.
Kauppalehti kertoi 3.2.2016:
”Talouskehitysministeri Aleksei Uljukajev sanoi kuitenkin tiistaina, että erittäin epäsuotuisista suhdanteista huolimatta yksityistämistä ei voi enää lykätä, koska valtion budjetin tasapaino on uhattuna. Uljukajev kutsui nykytilannetta kriittiseksi.”
*
Verot ylös
Venäjän valtiovarainministeriön esitys verotuksen kiristämiseksi voisi maksaa teollisuudelle noin 11 miljardia ruplaa vuonna 2017, arvioi VTB Capital.
”Valtio voisi ottaa niin paljon kuin haluaa, mutta lopputulos riippuu yleisestä talouden tilanteesta”, sanoi Capitalin analyytikko Dmitri Loukashov.
Hallitus ei ole tehnyt lopullista päätöstä siitä, että toteutetaanko ehdotukset, varapääministeri Arkadi Dvorkovitsh sanoi viime kuussa.
Kreml on tasan tarkkaan tietoinen siitä, että veronkorotukset eivät ole houkutteleva vaihtoehto, ja se aikoo toteuttaa korotukset vain, mikäli he eivät kykene tasapainottamaan budjettia muuten, sanoi hallituksen puheenjohtaja Ivan Mazalov, jonka vastuulla on hoitaa Prosperity Capital Managementin hallinnoimaa 2 miljardin dollarin omaisuusmassaa.
”Hallitus voi leikata menoja, lainata rahaa, realisoida valtion omaisuutta yksityistämällä sekä pyytää suuremmat osingot valtion määräysvallassa olevilta yhtiöiltä”, hän jatkoi.
Eli; jokseenkin samoja lääkkeitä, kuin meillä koti-Suomessa…
*
Öljytuottajat ovat jo reagoineet hintojen romahdukseen tavalla, joka ennakoi tuotannon alentumista.
Lukoilin miljardööri-toimitusjohtaja Vagit Aleperov karsi öljyjättiläisen menoja viime vuonna noin 9 miljardiin dollariin, jossa oli leikkausta vuoteen 2014 nähden 1,5 miljardia dollaria, ja suunnittelee pitävänsä menot tuolla tasolla vuoteen 2017 asti.
Rosneftin pääomamenot putosivat dollarimääräisinä vuonna 2015 vuoden 2014 tasoon nähden. Ruplan heikkenemisestä johtuen yritykset itseasiassa lisäävät ruplamääräisiä menojaan noin kolmanneksella tänä ja ensi vuonna, verrattuna vuoteen 2015.
Venäjän energiaministeriö arvioi, että seitsemän vuotta kestänyt tuotannon kasvu taittuu tänä vuonna, ja tuotanto vakiintuu kutakuinkin vuoden 2015 tasolle. Ministeriön mukaan pahimmassa tapauksessa, siis mikäli maailmanmarkkinahinnat pysyttelevät edelleen noin 40 dollarissa tynnyriltä vuoteen 2020 saakka, Venäjän öljyntuotantoa odottaa lamaantuminen. Tuotanto voi pudota 14 % seuraavien viiden – kymmenen vuoden aikana.
*
Öljyn hinta vain voi auttaa
Mikäli odotettu öljyn hinnan nousu toteutuu vuoden 2016 loppupuoliskolla, se voisi keventää Venäjän budjettiin kohdistuvia paineita, toteaa HSBC Holdings Pls, joka viime kuussa suositteli Rosneftin osakkeiden pitämistä. Tänään Brent-oil kauppaa käytiin noin 40:88 $ tasolla, kun tammikuussa hinta matoi 27 taalassa. Nousun keskeisin tekijä oli suurimpien tuottajamaiden kuten Saudi-Arabian ja Venäjän alustava välipuhe tuotannon jäädyttämisestä.
Hinnat voivat pysyä alhaalla, mikäli ylitarjonta ja heikko talouskasvu jatkuu, tutkija Edward Chow, Center for Strategic and International Studies, Washingtonista, toteaa. - Hän myös ounastelee muutoksia Venäjän markkinoilla; Jos olisin öljyntuottajana Venäjällä, - ja erityisesti, jos olisin vähemmistöomistaja, enkä hallituksen sisärenkaan suosikki, saattaisin olla huolissani siitä, että hallitus (Putin?) saattaisi levittää valtaansa muutaman lähivuoden aikana…
Öljyn historiallinen keskiarvohinta viimeisten 155 vuoden (1861-2015) vastaa US Dollarin nykyarvolla ilmaisten noin 25 dollaria (in the mid-30s), kun Venäjän valtion talousarvio on rakennettu 50 taalan varaan, mr. Chow jatkaa.
Katso myös; http://www.wtrg.com/prices.htm
*
Kansallistaako Putin Venäjän öljyteollisuuden?
OilPrice.com –sivusto kirjoitti tiistaina 15.3.2015 – heti Putinin Syyria-uutisen jälkeen – provokatiivisesti:
Putinin dilemma: myydäkö vai kansallistaa Venäjän öljyvarat?
Lue lisää, mielenkiintoinen artikkeli:
http://oilprice.com/Energy/Energy-General/Putins-Dilemma-To-Sell-Or-To-Nationalize-Oil-Assets.html
Tyytykäämme tässä lyhyesti toteamaan, että IMF:n mukaan Venäjän valtion tulojen merkittävä dollarimääräinen alentuma vuodesta 2014 vuoteen 2015 oli peräti 280 miljardia dollariin, - ja edelleen tänä vuonna 2016 putoama on 23 miljardia dollaria. Heikon talouskasvun seurauksena valtion tulot 2020 tulevat edelleen olemaan alle vuoden 2014 tason. Näkymiä heikentää edelleen se, että IMF olettaa raakaöljyn hinnan pysyvän vakaana reaalisella nykytasollaan myös vuosina 2017-2020.
Perinteisesti öljy- ja kaasuteollisuus on tuottanut noin 50 % Venäjän valtionbudjetin tuloista. Suurin osa näistä tuloista on peräisin kolmesta maksusta: mineraalien louhintavero; hiilivety-tulli sekä hiilivetytuotteiden vientimaksut (viennistä muualle, paitsi Venäjän johtaman Euraasian tulliliiton (EACU) –maihin; Valko-Venäjälle, Kazakstaniin, Armeniaan ja Kirgisiaan, jotka ovat tulliliiton ansiosta tullivapaita maita), sekä kotimaassa myytäviin öljytuotteisin kohdistuvat valmisteverot.
Bloombergin 14.3.2016 julkaiseman artikkelin mukaan Gazprom ja Rosneft – Venäjän maakaasu- ja öljyjätit – vastaavat kahdestaan 30 prosentista Valtion Budjetin kattamisesta. Vuonna 2014 nuo kaksi yhtiötä tuottivat 109 miljardia dollaria tällaisia veroja.
Lyhykäisesti todeten, voidaan hahmottaa tiivis tiekartta; kovenevat verot, yhtiöiden vaikeus selviytyä veroista, lisää veroja, lisää verovelkoja; verotutkinta; johto syytteeseen veropetoksista ja muusta katalasta: yhtiöt valtion omistukseen. Tämä alkaa nykytilanteessa olla jopa paitsi mahdollinen, myöskin ilmeinen malli, yksi viimeisistä tempuista, joilla nykyhallinto voi ostaa lisäaikaa.
*
Syyrian syyt
Presidentti Putinin Syyria-keikan motiiveja, ja paluun syitä, on pohdittu joukolla: harvemmin muistetaan monien esitettyjen motiivien lisäksi tämä normatiivinen syy: Putin lähti Lähi-Itään sotimaan myös sen vuoksi, että uskoi ruudinkäryn öljylähteiden partaalla nostavan öljyn markkinahintaa, kuten se aiemmin joskus on tehnyt, mutta nykyisinhän vanha logiikka ei ”uuden normaalin” aikana läheskään aina päde. Kun haviteltu öljyn hinnan nousu – pelastava käänne – ei toteutunut, ei ollut sitäkään syytä ”roikkua” enää paikalla, kun primäärit muut tavoitteet oli saavutettu, - eikä ollut syytä lukita itseä liian tiiviisti Al Assadin kohtaloon.
*
OPECin ja Venäjän seuraava neuvonpito tapahtuu Dohassa 17.4. (”Doha Initiative”)
Siellä on – ehkä – mukana myös Lännen pannasta vapautettu Iran, - tai sitten ei.
Iran on tähdentänyt, ettei se suostu tuotannon rajoituksiin, ennen kuin se on saanut vakiinnutettua tuotantonsa pakotteiden voimaantuloa edeltäneelle tasolle, mikä toisaalta vaikuttaa varsin oikeutetulta vaateelta. Muiden suurten Dohan palaveriin osallistuvien öljymaiden mahdollisilla rajoitetoimilla arvioidaan olevan todennäköisesti vain vähän vaikutusta maailmanmarkkinahintaa.
OPECin viimeisimmän raportin (Oil Market Report, maaliskuu 2016) mukaan öljyn tuotannon lievä supistuminen johtui pitkälti toimitushäiriöistä Irakissa, Nigeriassa ja Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa. Noiden kolmen maan tuotannon menetykset olivat 350.000 – 400.000 tynnyriä päivässä, mitä taas puolestaan lievensi Iranin elpyvän tuotannon nousu, joka oli noin 200.000 tynnyriä per päivä.
Huomattakoon, että Oman, joka on toinen merkittävä Lähi-Idän öljyntuottaja - mutta ei OPECin jäsen – ilmoitti tuotannon lisäyksestään. Se hypähti tammikuusta helmikuuhun 12 %, nousten noin miljoonaan tynnyriin päivässä, joka käytännössä kokonaisuudessaan meni vientiin. Oman on yksi harvoista ei-OPEC-maista (Venäjän ohella), joka on ilmaissut halukkuutensa työskennellä OPECin auttamiseksi vakauttamaan ylitarjonnan sekoittamat öljymarkkinat. (Näiden tietojen alkuperäinen lähde: Oilprice.com via Nasdaq).
Eli: teki sitä tai tätä, mikään naru ei näytä pitävän, ja aina vuotaa sivusta.
Ylitarjonnan vallassa vellovaa öljymarkkinaa on vaikea suitsia, ja hintaa nostaa - mikään kartelli ei toimi näissä oloissa. Siksi Venäjän ratkaisut on tehtävä Venäjän sisällä, heidän kansallisina valintoinaan.
http://www.nasdaq.com/article/opecrussia-meeting-set-for-april-with-or-without-iran-cm594336
*