Lahden puoluekokouksessa puolueväki otti tietoisen riskin puheenjohtajavaalissa. Haluttiin puheenjohtaja, joka voittaa vaalit ja luotettiin Alexander Stubbin suureen kansansuosioon. Nyt melkein kaksi vuotta myöhemmin puheenjohtajan kansansuosiosta on jäljellä vain rippeet ja Kokoomuksen kannatuskin laahannut samoissa lukemissa marraskuusta 2014, ollen korkeimmillaan vain 18,9 %.
Muistan kesän 2014 puoluekokouksessa ja sitä edeltävien viikkojen hurmoshenkisen kampanjoinnin. Stubbilla oli aktiivinen kampanjajoukko, joka soitteli puoluekokousedustajia läpi ja teki käännytystyötä kuin mormonit konsanaan. Hurmos on vaihtunut todellisuudeksi ja pääministeripuolueen asema hallituksen kolmoseksi. Puheenjohtajaksi huutaneet ovat hiljaa, osa jopa myöntäneet erehtyneensä.
Nyt näyttää vahvasti siltä, ettei ensi kesän puoluekokouksessa nähdä kunnon puheenjohtajavaalia. Kaikki varteenotettavat kandidaatit ovat yksi kerrallaan kieltäytyneet, joko suoraan tai kierrellen asettumasta ehdokkaaksi. Kukaan ei usko Harkimolla olevan todellisia mahdollisuuksia voittaa. Ellei ihmettä tapahdu, puolue jatkaa nykyisellä johdolla kohti seuraavia vaaleja. Toisaalta teologian opiskelijana voin sanoa, etteivät ihmeet välttämättä ole poissuljettuja.
Ellei Kokoomuksen kannatuksessa nähdä selviä parannuksia, niin puheenjohtajakamppailu ja suunnan muutos voi nousta ajankohtaiseksi. Kannatuksessa näkyy varmasti, että tällä hetkellä Kokoomuksessa kuuluu vain pienen talousliberaalien piirin jyrkät mielipiteet, mikä loitontaa puoluetta poliittisesta keskustasta ja vieraannuttaa maltillisesta liikkuvasta äänestäjästä. Nykyisen johdon aikana Kokoomuksesta on tullut oikeistoliberaalien leikkikenttä.
Vetoankin nyt jo ehdokkuudesta kieltäytyjiin, että he velvollisuudestaan puoluetta kohtaan harkitsisivat uudelleen. Pyydän heitä pohtimaan päätöksensä tueksi seuraavia kysymyksiä: Pystyykö johtajamme parantamaan omaa suosiotaan kansan silmissä? Pystyykö hän johtamaan Kokoomuksen suurimmaksi puolueeksi? On totta, että Kokoomuksen puheenjohtajan valitsee puoluekokous eikä kansa tai media. Mutta puolueen kannatukseen kansallakin on sanottavansa.
Oman toiveeni spekulaatioon heitän Margaret Thatcherin sitaatin muodossa "Jos haluat jotain sanottavan, kysy miestä. Jos haluat jotain tapahtuvan, kysy naista."
