Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman optimismi Iranin ydinohjelmaa koskevan sopimuksen suhteen ihmetyttää.
Iranin ydinohjelma käynnistyi jo ennen islamilaista vallankumousta vuonna 1979. Ydinohjelmassa on kaksi puolta.
Sen näkyvämpi puoli on virallinen ydinohjelma, joka tähtää ydinenergian ja ydinteknologian rauhanomaiseen hyödyntämiseen.
Toinen puoli on sotilaallinen ja tarkoittaa käytännössä ydinaseohjelmaa. Se on salainen, sillä se rikkoo Iranin kansainvälisiä sitoumuksia, ennen muuta ydinsulkusopimusta vastaan. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA valvoo sopimusten noudattamista.
Ydinaseohjelman salassapitoa Iranissa puoltaa myös maan ylimmän johtajan ajatollah Ali Khamenein lokakuussa 2003 esittämäksi väitetty fatwa, joka on uskonnollinen säädös. Fatwaa koskevan tiukimman tulkinnan mukaan islam ei ainoastaan kieltäisi joukkotuhoaseiden käyttöä vaan myös niiden kehittelyn, tuotannon ja varastoinnin.
Presidentti Obama on perustellut optimismiaan Iranin suunnitelmia kohtaan tällä fatwalla. Fatwan olemassaolo, sisältö ja merkitys on kuitenkin asetettu monien asiantuntijoiden toimesta kyseenalaiseksi.
Ydinohjelman rauhanomainen ja sotilaallinen puoli ovat Iranissa sekoittuneet toisiinsa. Se tekee IAEA:n valvontatehtävän käytännössä vaikeaksi.
Iranin ydinohjelma on massiivinen. Se koostuu lukuisista uraanikaivoksista, polttoaineenkäsittelylaitoksista, tutkimuskeskuksista, laboratorioista, ydinvoimaloista ja reaktoreista. Ydinaseohjelmaan sisältyy myös sotilasteollisuuslaitoksia tai asetehtaita.
Presidentti Obaman optimismi Iranin ydinohjelmaa kohtaan ihmetyttää sitäkin enemmän, kun huhtikuussa tehdyssä raamisopimuksessa samoin kuin heinäkuussa laaditussa ydinsopimuksessakin IAEA:n oikeudet päästä Iranin ydinlaitoksiin suorittamaan tarkastuksia, ovat varsin rajalliset.
Petteri Hiienkoski
