Ylen verkkosivuilla julkaistiin maanantaina blogikirjoitus, jossa käsitellään sukupuolineutraalisuutta laajemmin, mutta jokseenkin yhtä vähäisellä ymmärryksellä kuin Helsingin Sanomissa viime keskiviikkona julkaistussa mielipidekirjoituksessa.
Ylen verkkosivuilla julkastun blogin kirjoittaja Sanna Ukkola sekoitti puurot ja vellit vedotessaan tieteen löydöksiin keskiarvoisuudesta puolustellessaan lapsiin liittyvän markkinointiviestinnän sukupuolittuneisuutta.
Kyllä, varmaankin keskimäärin tytöt ovat luontoaan enemmän yhtä ja pojat toista, ihan tieteellisestikin todistettuna. Ja apinatytötkin tekevät todennetusti yhtä ja apinapojat vähän toista.
Voi sentään, ihanko totta? Ja entä sitten?
Toisin siis kuin Ukkola väittää, eivät "ideologinen tasa-arvoagenda" ja tieteellinen tutkimus ole mitenkään törmänneet. Sen sijaan tasa-arvoagendassa on kyse tilan takaamisesta muille kuin keskiarvolokeron lapsille, kun tutkimus kertoo keskiarvoja todellisuuden havainnoinnista. Tieteellinen tutkimus kyllä ymmärtää lisätä tuloksiin myös hajonnan, mutta tutkimusten lukijalta vaaditaan älyä ymmärtää se.
Vaikka ylivoimaisesti suurin osa lapsista kiinnostuukin asioista jossain määrin sukupuolittuneesti, on tyttölapsiin ja poikalapsiin kohdistetussa (lelujen) markkinoinnissa tarpeetonta sitoa viestiä sukupuoleen. Etenkin lapsiin liittyvässä markkinoinnissa olisi syytä välttää sukupuolittuneen maailman rakentelua. Vaikka jupinaa herättäneessä Anttilan tapauksessa sukupuolittuneet markkinointiviestit olivatkin aikuisille suunnattuja, ovat niistä syntyneiden roolipaineiden kohteena kuitenkin lopulta leluja saavat lapset.
Kun sukupuolikäyttäytyminen kerran tulee (tieteellisestikin todistettuna) ihan luonnostaan, niin voi tehdä johtopäätöksen: sukupuolittuneen markkinointiviestinnän hylkääminen ei jätä ketään paitsi yhtään mistään tarpeellisesta.
Voi tehdä toisenkin johtopäätöksen: lelujen sukupuolittuneella markkinoinnilla luodaan tarpeetonta painetta kehittyvälle, vailla täyttä päätösvaltaa olevalle lapselle tietynlaisten sukupuoliroolien omaksumiseen. Myös sellaisille lapsille, jotka olisivat luonnostaan oikeasti kiinnostuneempia toivotun/ajatellun roolin ulkopuolisista asioista.
Ukkola myös vertasi lelujen markkinointia aikuisten maailman sukupuolittuneisiin lehtiin, mediaan ja kaikenlaiseen sukupuolia kohderyhmänään pitävää muuhun markkinointiin - ja esitti, että myös esimerkiksi naistenlehtien nimet pitäisi vaihtaa sukupuolineutraaleiksi.
Lasten lelujen ja aikuisten maailman välillä vain erona on se, että me aikuiset ihmiset voimme ihan itse tehdä henkilökohtaiset valintamme, omasta näkökulmastamme kriittisesti. Toki lapsetkin näkevät tätä(kin) aikuisten maailmaa ja kenties ottavat oppiakin, mutta aikuisten pitäisi ymmärtää nähdä lapsen kiinnostukset yksilölähtöisinä, ei tieteellisten keskiarvojen muodostamina lokeroina, joita olisi tarpeen ohjata lokeroon liitettyyn sukupuolirooliin.
Sukupuolineutraalisuus on sitä, että tytöille ei väkisin tuputeta nukkeja autojen sijalle, jos tyttö haluaakin leikkiä niillä autoilla. Tai pojan annetaan leikkiä nukeilla, jos tämä niillä leikkii mieluummin kuin autoilla. Ei ole perusteita keinotekoisesti pyrkiä erityisesti "vahvistamaan" perinteisen käsityksen mukaisten sukupuoliroolien mukaista käyttäytymistä; sehän tulee luonnostaan, ilman että naisen ja miehen paikkaa ilmaistaan kyltillä. Jos on tullakseen.
Minusta tässä Anttilan tapauksessa mainonnan eettisen neuvoston päätos oli paikallaan.
Luettavaa:
- Yle: Sanna Ukkola: Poikien nukkekodissa sukupuolineutraali on kuningas
- Ymmärretäänkö sukupuolineutraalisuus oikein?
- HS: En halua olla sukupuolineutraali, haluan olla nainen - kotona pesen mielelläni mieheni pyykit
Edit: poistettu yksi väärään paikkaan jäänyt sana julkaisun jälkeen.