Hallitukset huutavat kaikkialla, että jatkuvasti kasvava talous on mukamas vararikossa sekä nousu että laskukautena, jos ne eivät saa alentaa palkkoja ja heikentää sosiaaliturvaa, joiden kautta töissä olevat auttavat niitä ihmisiä pysymään hengissä, jotka eivät itse enää pysty lisäämään kapitalistin pääomaa työpanoksellaan. Kuitenkin juuri toisen työtä rahakorvausta vastaan tekevä on ennemmin tai myöhemmin itse kelvoton turvottamaan suurporvarin rahasäkkiä. Surkeus osoittaa pauperisoitumisen ilmiasun palkkatyötä tekeville pitkässä leipäjonossa köyhyyden pakkasen paukkuessa korvissa. Toivon puute määrittelee uhriensa inhimillisen tietoisuuden määrän ja laadun.
Työnantajat ovat siis kykenemättömiä toimittamaan edes toimeentuloa työtätekevälle hänen elämänsä kaikkien vaiheiden aikana. Siksi ne antavat hänen sulautua jossakin elämän vaiheessa surkeaan epäinhimilliseen välitilaan ennen kuolemaa. Elämää ylläpitävää turvaa on leikattu, ruhjottu, murskattu ja turmeltu, jotta rahasäkki kasvaisi surkeiksi tehtyjen ihmisten huuhtoutuessa kärsimyksen syvään syöveriin. Kuitenkin työtätekevien täytyy elättää kaikissa vaiheissa työnantajiensa lysti elämä ankarasti työtä tekemällä vailla oikeutta saada itselleen säällisiä tulonsiirtoja heikkoudentilan tultua omakohtaiseksi tosiasiaksi. Alun perin kaiken yhteiskunnallisen kehityksen alkuperä oli elannon eli maan yhteisomistuksessa.
Poliitikko mielistelee äänioikeutettuja kansalaisia saadakseen sen tuen itsekkäille toimilleen ja harhautetun kansan puolelleen kamppailussaan poliittisia kilpailijoitaan ja muita yhteiskunnallisia voimia vastaan. Kansa toimii usein omia etujaan vastaan. Valtiovalta ei ole puolueeton voima, vaan kokonaisen yhteiskunnan epäsymmetristen voimasuhteiden todentaja. Kaikilla ihmisryhmillä ja muilla joukoilla ei ole yhtä paljon valtaa valtiossa. Kaikkein aggressiivisimmilla miesjoukoilla on eniten valtaa valtiossa ja ne eivät toimi ensi sijassa yhteisen hyvän eteen varsinkaan silloin, kun tämä edellyttäisi leikkauksia heidän omista eduistaan. Kaikki leikataan nuhteettoman ja ahkeran kansan sosiaaliturvasta, koulutuksesta, ostokyvystä.
Kansalaisen hyvyys ja huonous ovat etukäteen syntymässä päätetty silloin, jos koko elämä perustuu työskentelyyn yhä tehokkaampaan talouteen perustuvassa puimurissa, jonka toisesta päästä valuu ulos todellisuuteen yhä suurempia määriä tarpeetonta halpaa tavaraa, josta tulee köyhien uhrien hyinen etumaksu matkalipusta helvettiin. Sellaisen puimurin sisällä olevat johtavat toimikunnan jäsenet yrittävät puhua sopimuksesta, joka ei tähtää heidän omien itsekkäiden pyyteidensä rajaamiseen millään tavalla. Monarkian kolmannesta veronmaksajasta on tullut ylituotannon herra. Kansa on riisuttu lihoistaan, jäljellä ovat vain sen myyttiset luut ja veri, joiden päälle toimikunta ja herra rakentavat kilpailukykynsä.
