Entinen valtiosihteeri Raimo Sailas on aiheellisesti huolestunut liberaalin demokratian menettämistä asemista ja myös siitä, että muukalaisviha ja rasismi ovat löytäneet "hämmästyttävän jalansijan" (HS 29.3.). Hän näkee äärioikeiston samalla vahvistuneen ja EU:n näyttävän avuttomalta: jäsenvaltiot saavat irtisanoutua EU:n perusarvoista ilman kummempia reaktioita.
Näin onnettomasti on käynyt. Tosin Sailas jättää käsittelemättä koko kuvan eli sen, miksi tilanne on kehittynyt näin huonoon suuntaan. Pienen vihjeen tähän pohdiskeluun saa Sailaksen mainitsemasta EU:n avuttomuudesta. Vaikka hallitsematon maahanmuutto on ainakin tilapäisesti selvästi vähentynyt, EU ei kyennyt heikkoudentilassaan sitä itse patoamaan. Se tyrehtyi Turkin sanelemin ehdoin toteutetuin toimenpitein, mutta ongelman avaimet ovat edelleen Turkin käsissä – ei EU:n. Ulkorajan pitävyys riippuu vain siitä, pystyykö EU jatkossakin maksamaan Turkin tyytyväiseksi. Suomen itärajan pito on puolestaan täysin Venäjän, siis Putinin käsissä. EU ei siihen kykene.
EU ei tiedostanut hallitsematonta maahanmuuttoa vaaraksi yhteisön talouden ja kulttuurin kestokyvylle, vaan tyytyi vaalimaan periaatteitaan, jotka on luotu aivan toisenlaisiin olosuhteisiin kuin nykyisin vallitseviin. EU ei ole myöskään kyennyt estämään terrori-iskuja, eikä sillä näytä olevan niiden torjumiseksi tehokasta strategiaa tulevaisuuden varalle.
Tässä tilanteessa kansallisvaltioidea on nostanut joissakin EU:n jäsenmaissa päätään ja ne ovat ryhtyneet torjumaan eräiden kansalaisryhmiensä kokemaa uhkaa. Samalla kyseiset toimenpiteet ovat valitettavasti saaneet Sailaksen kuvaamia äärioikeistolaisia ja rasistisia piirteitä. Voidaan olettaa, että jos EU olisi ajoissa kyennyt puuttumaan hallitsemattomaan maahanmuuttoon uskottavalla tavalla, ääriliikkeet eivät olisi saaneet näin vahvaa jalansijaa ongelman torjunnassa. Nyt syyllistyttiin selvästi ylireagointiin. Mutta ihmisten pelolla – joka ei on täysin aiheeton – on helppo tehdä politiikkaa. Siitä tässä on paljolti kysymys.
EU ryhdistäytyi lopulta ja neuvotteli Turkin kanssa tuon – ääriliberaalien jyrkästi tuomitseman – sopimuksen pakolaisten palautuksista ja hallitusta vastaanottamisesta. Ilman sitä EU:n tilanne olisi luultavasti vieläkin Sailaksen kuvaamaa huonompi.
Demokratialla on kiistattomat heikkoutensa, mutta se on osoittautunut parhaaksi kokeilluista järjestelmistä. Sosialismi kaatui omaan mahdottomuuteensa. On todettava, että EU ei ole toiminut mitenkään silmiinpistävän demokraattisesti. Tulos on nyt nähtävissä, kun eräät valtiot ovat ottaneet kohtalonsa omiin käsiinsä. Se ei ilahduta silmää.