Akateemikko Anna-Leena Siikala nimitettiin Udmurtian valtionyliopiston kunniaprofessoriksi vuonna 1998.
Hän oli yhdessä Udmurtian valtionyliopiston professorin Vladimir Napolskihin ja unkarilaisen Mihály Hoppálin kanssa The Encyclopaedia of Uralic Mythologies -sarjan päätoimittaja.
Tässä sarjassa on ilmestynyt tähän mennessä teokset selkuppien, mansien, hantien ja komien mytologiasta.
Vaikka Siikala teki ehkä enemmän kenttätöitä muiden suomalais-ugrilaisten kansojen parissa, kuten komien ja viime aikoina hantien, häneltä ilmestyi udmurtteja koskevia artikkeleja myös. Niitäkin tunnetumpi on Mirja Metsolan ohjaama dokumentti udmurttien keskikesän perinteisistä palvontamenoista Alnašin piirikunnan Kuzebajevon kylässä, jossa Siikala pääsi käymään 90-luvun alussa.
http://375humanistia.helsinki.fi/anna-leena-siikala/vieraana-udmurttien-...
Kävi ilmi, että vaikka Siikala tunnetaan Udmurtiassa kansallisen älymystön parissa, em. dokumentin olemassaolosta ei tiedetä. Udmurtian valtionyliopiston yleisen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen laitos järjesti opiskelijoille ja kaikille kiinnostuneille tilaisuuden 31. maaliskuuta. Esittelin akateemikon uraa yleisellä tasolla ja neljä kolmannen vuosikurssin suomen opiskelijaa esitteli sitä tarkemmin eri näkökulmista.
Se, että edellä mainittu dokumentti on niin tuntematon, herättää laajempiakin pohdintoja Udmurtia-kuvasta maailmalla. Täällä tuntuu toisinaan siltä, että luullaan oikeiden tietojen ja käsitysten udmurteista jotenkin automaattisesti leviävän ympäri maailmaa. Jotkut ovat ihmetelleet, kun olen sanonut, että udmurttilaisesta kirjallisuudesta ei Suomessa tiedä kukaan mitään (paitsi mitä minä olen oppinut parin viime kuukauden aikana).
Vaikka joitakin kansan ulkopuolisia entusiasteja löytyisikin, kansan oma aktiivisuus on ratkaisevaa. Näin on myös suomalaisten osalta. Jos emme olisi raivokkaasti ja systemaattisesti itse propagoineet Suomen luontoa, tuhansia järviä, Kalevalaa ja Sibeliusta, ei niistä Suomen ulkopuolella olisi hajuakaan. ME suomalaiset syynäämme suurennuslasilla, kuka ja mille kielelle on milloinkin kääntänyt Kalevalan ja iloitsemme tästä keskenämme. Ja ilahduttavasti Suomi on ansiostamme olemassa myös muille kuin meille, vaikka propagandastamme vain pieni osa olisi vastaanotettu.
MAFUNin ideoima brändityö, mm. Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki -hanke, tulee todellakin tarpeeseen.