"Ongelma on, ettei raha kierrä. Sijoittajien ja säästäjien rahat menevät pankkiin, joka tallettaa ne edelleen keskuspankkiin. Sinne ne jäävät." Tuossa hieman tarkemmin ne olennaiset Bengt Holmströmin haastattelusta poimitut terveiset jotka Amos Ahola hieman suppeammin esittää blogissaan. *
Mittareissa näkyvä talouskasvu tarkoittaa sitä että mainitut pankkitileillä lojuvat omaisuudet lihovat luolassaan. Samalla tietysti työtä tekevien varallisuus saattaa kasvaa, palkoista ja työllistymisestä riippuen. Suurin osa tästä palkansaajien kokemasta huumasta kuitenkin päätyy sinne samoille pankkitileille lihomaan koska he käyttävät palkkansa. Se on systeemimme periaate. Sitä ei tarvitse sen enempää kaivella, lienee selvää että varallisuus kasvaa mutta keskittyy keskittymistään. Himmelit pääoman hallinnoimiseksi ja tehostetummaksi keskittämiseksi kasvavat (esim. EU) poliitikkojen hämätessä lumedemokratialla. Suomen valtioltakin on sopuhintaan ostettu vaikka mitä.
Köyhimmätkin pikkuhiljaa kohoavat nälkäkuolemasta sinnittelyn kautta hengissä pysymiseen. Rikkaimmissa osissa maailmaa ihmiset ovat lähempänä raharuhtinaita eivätkä "köyhät" usein enää ole köyhiä verrattuna kehittyvien maiden köyhiin.
Tämä kiertokulku on todella tehoton ja inhimillisestä perspektiivistä katsottuna julma koska taloudellinen toimeliaisuus pyörii ainoastaan yksityisten sijoittajien voitontavoittelun ympärillä. Poikkeuksia tietysti on mutta yleistäen kaverit jotka pelaavat kasinossa sodan, nälänhädän, kodittomuuden tai liian kalliit lääkkeet sairaille jne. tms. eivät ole mielestäni palvontamme arvoisia. Irvokasta on myös se että ajattelemme länsimaista demokratiaa jne. mutta todellisuudessa rattaita pyörittää - silloin kun vaivautuu pyöräyttämään - pieni piiri jolla ei ole demokratian kanssa muuta tekemistä kuin poliitikkojen komentelu ja jonka toimintaperiaate on haalia lisää periytyvää valtaa ja omaisuutta.
Nykymuotoinen valtio toimii aivan samoin; sukulaisuus ei välttämättä niin paljoa korostu mutta puolueet ovat korporaatioita jotka esiintyvät kansan palvelijoina saadakseen valtaa ja vaurautta kaveripiiriinsä.
Valtiomallin uudistukseen liittyen tulisi asettaa 100% perintövero. Yllättäen siellä tileillä ei olisikaan kupattua rahaa triljoonittain vaan puolueettomat ja valvotut osaajat asettaisivat ne reaalitalouteen. Tapahtuisi loikka elintason, koulutuksen ja ihmiskunnan etenemisen suhteen. Tuskin tarvitsisi niin paljoa esim. työtäkään verottaa. Kuolleet on aika helppo uhrata yhteiseksi hyväksi, elävä siitä aina vinkuu joten tavoitelkoon eläessään tähtiä taivaalta kenenkään estämättä ja takokoon miljoonia. Tai vaikka miljardeja.
Ensimmäinen kirjoitukseni käsittelee pintapuolisesti tätä valtion muodostamista. Nyt meillä on taistelevat heimot eli puolueet taustaryhmineen vaikka luulemme että meillä on valtio. Kun edustajat eivät työskentele näille sotapäälliköille vaan ilman puolueita valvonnan alaisina niin yhteiskunnasta tulee totta sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikki yritykset jäävät olemassaoleviksi perinnän jälkeen mutta toimintaa ei jatketa kaveri- tai sukulaisuuspohjalta vaan avoimessa haussa jossa pätevimmät pääsevät töihin.
Toisin sanoen yhteiskuntamme ei enää tule olemaan joukko erillisiä suhmurointiporukoita vaan kaikki kansalaiset ovat taitojensa mukaisesti mukana toiminnassa. Valtio voi toki myydä tai pilkkoa tai hajottaa yrityksiä. "Valtio sössii kaiken" -argumentilla ei enää tee mitään koska edustajien valinta- ja äänestyskriteerit on muutettu nykyisestä kuten myös eduskunnan rakenne.
Kaikki luotu arvo on jatkuvasti käytössä koska talous palaa reaalimaailmaan finanssipilvestä. Kilpailu yhteiskunnallisesta asemasta ei vääristy koska kultalusikkalapsia ei enää ole vaan kaikki aloittavat samoilla yhteiskunnan tarjoamilla mahdollisuuksilla. Yhteiskunta tarjoaa maksimaalisen itsensä toteuttamisen mahdollisuuden koska kaikki varat ovat aina käytössä eikä mitään loju pölyttymässä holveissa. Kapitalismin hengessä omalla työllä edetään elämässä.
Tällä kertaa oikealta saattaa kuulua tunnepitoista ölinää koska oman edun tavoittelu tulisi käsittää kaikkien edun tavoitteluksi ja olla osa yhteiskuntaa eikä vain kiltisti jatkaa planetaarisen oligarkian muodostamista uskoen sen olevan paras vaihtoehto.
Miljonääreillä on negatiivinen- tai nollavaikutus talouskasvuun.
* http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214712-vaihteet-toimivat-nopeusmittari-ei