Nyt kun Nokia päätti vähentää työpaikkoja niin Suomesta kuin Saksasta, mutta käytännössä lisätä niitä Ranskaan, lienee sopiva hetki suomentaa oheinen artikkeli, joka ilmestyi Hollannissa maaliskuussa (De Financiële Telegraaf: "Frankrijk, de rotte appel", kirjoittaja Alex Sassen van Elsloo). Teksti on sen verran naseva ja ajankohtainen, että suomennos on paikallaan:
Kun puhutaan EU:sta ja eurosta, niin monet käyttävät eräänä lyhenteenä ilmaisua PIIGS (Portugali, Italia, Irlanti, Kreikka ja Espanja). Yksinomaan talousnäkökulmasta tämän ilmaisun käyttö on paikallaan; onhan yli puolet roskalainoista (non-performing loans, NPL) peräisin näistä maista ja jo pelkästään siitä syystä voidaan toiveet pankkiunionista sekä euroalueen depositotakuujärjestelystä pitää järjenvastaisina.
Mutta hänen, joka puhuu EU:sta ja eurosta, ei tarvitse oikeastaan katsoa muuta kuin kahta maata: vanhat arkkiviholliset Ranska ja Saksa. Koko EU:n idea ja kaikki siihen liittyvät suunnitelmat lähtevät tuosta suhteesta. Alunperin oli vain tarkoitus solmia strateginen avioliitto, jonka avulla tulevat konfliktit suljettaisiin lopullisesti pois.
Paha avioliitto
Alusta lähtien näiden kahden maiden suhde perustuu syyllisyyteen ja moitteisiin; Saksan pitäisi ikuisesti hävetä maailmansotia (erityisesti sitä toista) ja Ranska käyttäytyy kuin petetty vaimo, joka nalkuttamalla muistuttaa alituisesti aviomiestään hairahduksestaan. Siinä missä Saksa noudattaa aika lailla reilusti suhteen pelisääntöjä, siinä Ranska kulkee huolettomana omaa tietä. Fraternité, egalité et liberté pätee molemmille, mutta sittenkin enemmän vaimolle kuin aviomiehelle. On täysin kyseenalaista miten kauan tämä avioliitto pysyy pystyssä tällaisen animal farm-asenteen takia..
Kaksi erillistä maailmaa
Aivan kuten monissa avioliitoissa, niin myös tämä voi raahautua eteenpäin vaikka kuinka pitkään ennen kuin päättyy lopulliseen avioeroon. Pahat ennemerkit ovat kyllä selvästi havaittavissa. Saksasta on kehittynyt kelpo persoona; talousuudistukset on tehty, valtionvelka on hallinnassa ja talousarviot pitävät. Työttömyysluku on alle 6 prosenttia, joka mataluudessaan on ennätys euron tulon jälkeen. Ranska, sitä vastoin, ei ole tehnyt mitään uudistuksia..
Ranskan valtionvelka on noussut koko ajan ja alijäämät ovat yhä aivan liian suuret; jopa niin suuret, että sopii kysyä tietävätkö ranskalaiset edes, missä Maastricht sijaitsee...? Talouskasvusta ei ole tietoakaan ja siinä missä Saksa teki mataluusennätyksen, siinä Ranskan työttömyys pysyy takuuvarmasti 10:n yläpuolella.
Oman tahdon läpisaaminen
Tämä pari on kasvamassa erilleen ja siihen liittyvät, negatiiviset vaikutukset pitää yrittää pystyä hallitsemaan (eroon asti). Näin Ranska esimerkiksi haluaa sellaisen taloushallinnon, joka perustuu latinalaiseen kouluun (hyvin rasvatut setelipainokoneet) ja, kuten aina vastaavissa avioliitoissa, Saksan tehtäväksi jää periksi antaminen. Tämä ilmainen raha helpottaa Ranskan hallituksen suhteet omien äänestäjiensä suuntaan ja antaa samalla mahdollisuuden siirtää tarvittavat uudistukset taas kerran eteenpäin tai heikentää niitä.
Ranska ei halua myöskään tehdä säästöleikkauksia vaikka valtionvelka on jo 96 % BKT:sta. Lisäksi Ranska haluaa nyt perustaa euroalueen talousministerin viran, jolloin se voi ahmia niin Saksan kuin muiden euromaiden verotaskuista. Vanha ranskalainen sanonta kuuluu näin: moi, moi, moi, c’est la loi - minä, minä, minä, sehän on laki (englannin versio: my way or the highway).
A woman scorned
Näyttää siis vahvasti siltä, ettei tämä aviovaimo ole suinkaan liikkeellä pelastakseen avioliitonsa vaan sillä asenteella, että saisi siitä mahdollisimman paljon irti ja ainoastaan hänelle itselleen. Jotenkin tulevat mieleen nuo ajat heidän ensimmäisen vakavan aviokriisinsä jälkeen, vuonna 1919 Versailles:issa. Silloin Ranska, pariterapeutinsa avulla, määräsi Saksalle niin tiukat hyvitysehdot, että mies putosi polvilleen eikä välittänyt sen jälkeen enää mistään. Toivotaan, ettei sellaista tapahdu enää uudestaan.
Vive la France
On ensiarvoisen tärkeätä, että myös Ranska noudattaa yhteisiä sääntöjä. Siltä ei kuitenkaan näytä. Ranska on kerta toisensa jälkeen osoittautunut olevansa epäluotettava partneri ja siltä pohjalta ero ei ole pelkästään todennäköinen vaan myös toivottava. Kyllä, avioerot ovat kalleita. Isoisä sanoi aina: "Avioerot ovat siitä syystä kalleita, koska ovat sen arvoisia!". Tämä ikiviisaus ei ole pahimmasta päästä ja lienee parasta, että Saksa jättäisi eroanomuksensa sekä yrittää ohjata asiat oikeaan suuntaan nyt, ennen kuin suhde menee liian pitkälle pieleen. Valitettavasti Saksa (valtavan syyllisyyskompleksinsa takia) suostuu edelleen toiminaan "ovimattona" eikä Ranska pysty luopumaan tilanteen hyväksikäytön/väärinkäytön houkutuksista.
Mikäli euroalue joskus tuhoutuu, niin silloin se ei tapahdu niinkään parjattujen PIIGS-maiden seurauksena vaan ennen kaikkea heidän kerhonsa salaisen johtajan, Ranskan, ansiosta.
Aiheeseen liittyvä blogi ("Ranska saa, taas kerran, jatkoaikaa")