Länsimaat joutuivat useita vuosisatoja kestäneen kukoistuskautensa tärkeimmän valinnan eteen vuoden 2017 lopulla.
Tilanne alkoi kehittyä Donald Trumpin noustua Yhdysvaltain presidentiksi. Ratkaisevaksi tekijäksi vaalissa muodostui vain vähän ennen äänestyspäivää paljastunut ääri-islamilaisten terroristien suunnitelma Trumpin kiinteistöihin New Yorkissa, Las Vegasissa ja Panamassa kohdistettavasta iskujen sarjasta. Tieto suututti epävarmat äänestäjät niin, että mielipidetutkimusten voittajaksi ennustama Hillary Clinton jäi kakkoseksi, eikä tulos ollut edes kovin tulkinnanvarainen.
Trump ryhtyi presidenttinä rajoittamaan maahanmuuttoa sekä tehostamaan ISIS:iä vastaan suunnattuja iskuja. Myös sisäistä turvallisuutta vahvistettiin ja Meksikon kautta tulevaa laitonta siirtolaisuutta alettiin kontrolloida paljon aiempaa tehokkaammin. Venäjän kanssa käynnistettiin neuvottelut Ukrainan kriisin ratkaisemisesta ja yhteistyöstä taistelussa ääri-islamilaista terroria vastaan. Kiinasta tulevaa halpatuontia ryhdyttiin rajoittamaan rankaisutullein samalla kun yhdysvaltalaisia yrityksiä kannustettiin palauttamaan toimintojaan takaisin kotimaahan.
Atlantin toisella puolella britit valmistelivat eroaan EU:sta. Muutoinkin yhteisö oli heikoilla eri maiden vaatiessa kilvan omia erioikeuksiaan. Puolustuksen uudelleenjärjestämisessä tuli kiire sen vuoksi, että Yhdysvallat ilmoitti tukevansa jatkossa vain puolustusmäärärahansa sovitulle tasolle nostaneita Naton jäsenmaita. Kyse oli nimenomaan kansallisvaltioiden tasolla tehtävistä järjestelyistä, sillä EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamiselle eri ollut unionin vastaisessa ilmapiirissä poliittisia edellytyksiä. Suomen osalta hankalaksi muodostui presidentti Trumpin huomautus siitä, että Suomi ei ole Naton jäsenmaa. Siksi Yhdysvallat jätti Venäjän asiaksi päättää, miten se järjestäisi suhteet lähinaapurinsa kanssa.
Tilanne johti nopeasti kansainvälisen poliittisen tilanteen huononemiseen. Monien muiden maiden johtajat kyllä pitivät hyvänä sitä, että länsimaat luopuivat aiemmasta messianistisesta asenteestaan ja siirtyivät harjoittamaan samanlaista peittelemätöntä edunvalvontaa kuin muutkin. Ihmisoikeuskysymyksetkään eivät enää vaikeuttaneet entiseen tapaan molemminpuolista taloudellista hyötyä tavoittelevia neuvotteluja. Tätä täydensi aiemmin mainittu keskusteluyhteyden löytyminen USA:n ja Venäjän presidenttien välille.
Samalla Yhdysvallat joutui kuitenkin selkeälle törmäyskurssille niin Meksikon kuin Kiinankin kanssa. Edellisen kanssa suhteet huonontuivat Yhdysvaltain rajaliikennettä koskevien vaatimusten vuoksi, kun taas Kiina raivostui sen vientiin kohdistetuista rajoituksista ja Yhdysvaltain voimannäytöistä Etelä-Kiinan meren alueella. Iranin kanssa aloitettu liennytyspolitiikka lopetettiin, ja Persianlahden öljyntuottajamaat loukkaantuivat länsimaiden voimistuneesta islam- ja arabivastaisesta ilmapiiristä.
Kriittiseksi tilanne muodostui Venäjä johdon harjoittaman kaksoispelin paljastuttua. Donald Trumpin kanssa käytyjen keskustelujen rinnalla presidentti Putin oli käynyt kaikessa hiljaisuudessa keskusteluja muun muassa Saudi-Arabian, Iranin ja Kiinan johdon kanssa öljyaseen koordinoidusta käytöstä länsimaita vastaan. Ideana oli pakottaa länsimaat poistamaan tuontirajoitteensa, vapauttamaan teknologiavientiään, parantamaan muslimien kohtelua sekä vähentämään sotilaallista läsnäoloa Lähi-Idässä ja Tyynellä valtamerellä. Painostustoimet käynnistyivät vuoden 2017 syksyllä, ja rintamaan liittyivät sitoutumisasteeltaan vähän vaihdellen muun muassa Intia, Egypti ja muodollisesta Nato-jäsenyydestä huolimatta suhteensa Venäjään jälleen normalisoinut Turkki. Viimemainittu päätyi tähän valintaan maan EU-jäsenyysneuvottelujen kariuduttua.
Jo huhut mahdollisesta painostustoimista nostivat öljyfutuurit hetkessä pitkälle yli sadan dollarin tason, ja kaikkialla muisteltiin OPEC-maiden 1970-luvulla julistaman öljyboikotin synnyttämiä vaikutuksia länsimaissa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa otettiin pikavauhdilla käyttöön kesannolla olleet tuotantokentät ja uusia ryhdyttiin perustamaan. Pahimman shokin tilanne aiheutti länsi-Euroopassa ja Japanissa, sillä Yhdysvallat ilmoitti huolehtivansa ensisijaisesti omista tarpeistaan sekä toimittavansa kumppaneille vain mahdollisia ylijäämäeriä. Samalla kuitenkin Yhdysvallat reagoi uhkaan voimallisesti poliittisella ja sotilaallisella ulottuvuudella. Maa ilmoitti varmistavansa lännen öljynsaannin häiriöttömän jatkumisen tarvittaessa vaikka ydinasein.
Siten maailma näytti olevan ajautumassa uuden suursodan partaalle. Länsimaiden kannalta asetelma oli äärimmäisen epäedullinen, sillä se näytti ajautuneen vastakkain miltei koko muun maailman kanssa. Moni tuntui itse asiassa toivovan länsimaisen sivilisaation tuhoutumista niin, että muu maailma pääsisi hyödyntämään länsimaiden aiemmin suureksi osaksi itselleen kahmimia rikkauksia. Lisäksi muu maailma oli jo pitkään joutunut kärsimään länsimaiden aiheuttamasta ympäristön huonontumisesta samalla kun länsi houkutteli sen nuoria vähemmän siveelliseen elämään.
Yhtäkkiä länsimaissa syntyi suuri tarve etsiä pääsyteitä pois nurkasta, johon ne olivat itsensä maalanneet. Jälkiviisaat sanoivat, että tilanne olisi pitänyt kyetä ennakoimaan jo paljon aiemmin. Maailman vahvimmaksi valtiojohtajaksi noussut presidentti Putin seurasi tapahtumia lottovoittajan hymy kasvoillaan.