Lupasin lapsena pyhästi, että ikinä en sipulia syö. Ja valkosipulin kanssa en ole edes samassa tilassa. No, syön sipulia ihan mielelläni koska se tuo makua ruokaan ja valkosipuli on hyvä mauste sopivasti annosteltuna. Petinkö siis itselleni antamani lupauksen? Sitä voi pohtia loputtomiin. Itse en pohdi, koska tilanne on muuttunut ja se on muuttunut nimenomaan omassa suhtautumisessani. Olen muuttanut kantaani.
Vaaleissa ihan jokainen puolue antaa lupauksia. Ihan jokainen. Ja valtaan päästyään, kaikkia annettuja lupauksia ei pystytä lunastamaan. Miksi? Vaikkapa siksi, että hallituksessa ollaan aniharvoin yksin, tai että tilanne voi muuttua olennaisesti hyvinkin lyhyessä ajassa.
Minäkin olen luvannut asioita. Olen luvannut tehdä kaikkeni Suomen talouden nostamiseksi ja velkaantumisen taittamiseksi. Ja työttömyyden kasvun pysäyttämiseksi. Mitä en ole luvannut? En ole luvannut korjata eläkeläisten taitettua indeksiä. Mainitsin siitä moneen eri kertaan vaalikentillä kun siitä kysyttiin. Sanoin että sellaista lupausta en anna. Olen siis myös luvannut olla lupaamatta.
Puolueen ehdokkaana olen sitoutunut puolueen ohjelmiin. Kuten jokainen ehdokas joka ehdokassitoumuksen allekirjoittaa. Siitä vastuusta ei pääse karkuun. On ihan totta se, että perussuomalaiset eivät ole saaneet kaikkia toiveitaan läpi. Mutta ei myöskään Kokoomus eikä pääministeripuolue Keskustakaan. Vaaliohjelma ei ole sama asia kuin hallitusohjelma! Se ei tunnu aukeavan kaikille.
Kun sitten saadaan asioita läpi, niin osalle sekään ei riitä. Itse asiassa juuri mikään ei riitä. Otetaan vaikka esimerkki. On joillekin tahoille aivan sama saadaanko aikaiseksi turvapaikkapoliittinen ohjelma. Kun sitten kysyy, että mitä itse tiedät tästä ohjelmasta, niin vastaus on usein, että "mikä ohjelma?". Kun siis tehdään tiukennuksia, se ei riitä. Kun ei edes tiedetä, tunneta tai välitetä tietää yksityiskohtia. Aina jää toki parantamisen varaa, se on rehellisesti myönnettävä.
Ihan esimerkkinä hyvästä esityksestä: Olen tyytyväinen ulkomaalaislain nopeaan etenemiseen eduskunnan käsittelyyn. Tämäkin tulee suoraan turvapaikkapoliittisen ohjelman linjauksista. Ja tiukennuksista.
Kun siis oppositioystävämme SDP haukkuu perussuomalaisia kaikkien annettujen lupausten pettämisestä, neuvoisin heitä menemään sen kuuluisan peilin eteen. Tällaisessa taloudellisessa kurimuksessa ei Suomi ole ollut aikoihin, jos koskaan. Se kuva, jota SDP esittää, että he voisivat vastata näihin haasteisiin puuttumatta juuri mihinkään etuihin, ei vaan ole mahdollista. Jos hallituspohja vaihtuisi ensi viikolla, eivät ongelmat katoa mihinkään. Väitän, että myös sellainen hallitus jossa SDP olisi mukana, joutuisi tekemään ikäviä leikkauksia, myös sellaisia jota he nyt haukkuvat. Siis myös niiltä joilta ei ole heidän mukaansa mahdollista leikata. Kyllä SDPn valtionhoitajapuolueena pitää kertoa rehellisesti oma uskottava vaihtoehtonsa. Se on toki tuonut esille omia vaihtoehtojaan ja siitä tunnustus. Esim.nyt olemme saamassa aikaiseksi malin, jossa peruspäivärahaa voidaan jatkossa käyttää aktivoiviin toimiin(liikkuvuusavustus,starttiraha ja palkkatuki). Sitä SDP on itsekin toivonut. Me toteutamme tämän.Hallituksen malli ei ole kuitenkaan SDPn malli vaan omansa. Siitä hallituksen mallista ja muusta kerrotaan lisää 18.4.
Olisin todellakin toivonut mallia, jossa myös ansiosidonnaista voisi käyttää laajemmin, eli samoihin tarkoituksiin. Tätä ajatusta ei ole syytä heittää romukoppaan Kai Mykkänen vaikka siinä onkin haasteita.
Vasemmistoliitto kertoo hoitavansa ongelmia mm.lisävelalla. Se on siinä johdonmukainen ja rehellinen, siitä pisteet. Mutta se ei ole minkään muun puolueen linjana. Miten Vasemmistoliitto saisi muut mukaan tähän? Joutuisiko se tällöin pettämään antamansa lupauksen?
En ole täydellistä ihmistä tavannut, en koskaan. Virheitä tekee ihan jokainen. Ja pahimmassa tapauksessa toistaa niitä eli ei opi virheistään. Mutta pitäisi.
Demokratia on siitä jännää, että valta vaihtuu ja tasaisin väliajoin jokainen pääsee/joutuu vastuuseen. Silti, aina tuntuu olevan väärä porukka vallassa. Parhaat ideat tuntuvat aina olevan niillä, jotka eivät pääse päätöksiä tekemään ja kaikki maailman virheet tehdään siellä, missä valta kulloinkin on.
Ja tarkoitan ihan kaikkia puolueita. Mikään puolue ei ole virheetön ja aina oikeassa. Olisihan se aika kummallista jos näin olisi. Hyviä ideoita on niin hallituksessa kuin oppositiossa. Ja virheitä tekevät molemmat. Niiden virheiden kanssa on vain niin, että etukäteen on aika hankalaa tai suorastaan mahdotonta ennustaa mikä idea kulloinkin voi mennä pöpelikköön. Jälkiviisaus on toki asia erikseen, mutta se ei päätöksentekohetkellä kauheasti auta, itse asiassa ei lainkaan.
Lupaus on lupaus. Mutta se on aina myös ajassa ja tilanteessa tehty. Onkin syytä varata itselleen oikeus muuttaa mielipidettä. Sitä kutsutaan joskus jopa viisaudeksi.