Britannian pääministeri David Cameron, joka monien muiden kanssa on paljastunut veroparatiisien hyödyntäjäsi, on tähän mennessä myöntänyt vain sen, että hänen olisi pitänyt hoitaa perheensä verojärjestelyistä noussut kohu paremmin. Neljän päivän kiertelyn jälkeenhän on myöntänyt saaneensa noin 19 000 punnan voiton isänsä veroparatiisiyhtiön osakkeiden myynnistä. Cameron myi osuutensa tammikuussa 2010, juuri ennen nousuaan pääministeriksi.
Cameron sai isältään 300 000 puntaa perintöä. Veroparatiisikikkailu on kasvattanut perintöä, mutta hän ei osannut sanoa, kuinka paljon. Summa ei ole kovin suuri, ei ainakaan se osa, mikä on tullut julki. Nähtäväksi jää, paljastuuko piilottelua lisää.
Olennaisempaa kuin piilotettujen varojen määrä on Cameronin suhtautuminen tapaukseen. ”Tiedän, että minun olisi pitänyt hoitaa tämä paremmin, olisin voinut hoitaa tämän paremmin. Tiedän, että tästä voi oppia, ja minä opin”, Cameron on määrittänyt tilannettaan. Se on samaa tasoa suomalaisen alokkaan puntiksella käynnin kanssa. Siinä ei ole mitään väärää, jos ei pala. Ongelmana ovat heikot selitykset kiinni jäännin jälkeen, ei itse teko.
Samaa voi todeta Nordeasta. Verotusneuvos Markku Hirvosen mukaan siellä on omaksuttu mafian käyttäytymistavat. Jos jää kiinni, mitään ei myönnetä ja kaikki syytökset kiistetään. Niin ainakin Björn Wahlroos TV-haastattelussa toimi. Suorastaan loukkaantuneena hän vakuutti, että Nordean ohjeet varojen siirroista ovat olleet lainsäädäntöä tiukemmat ja vuonna 2009 niitä tiukennettiin lisää.
Se on heikko selitys sille, että Nordea on avustanut satoja suomalaisia varojen siirrossa Panamaan ja tietysti myös muiden maiden kansalaisia samalla tavoin. Siinäkin tiedotus meni pieleen siten, että Suomen maajohtaja vakuutti julkisuuteen suomalaisten osuuden olleen melko pieni. Jälkikäteen paljastui, että suomalaiset ovat oilleen merkittävä sijoittajaryhmä.
Olennaista Nordeankin tapauksessa on, että itse tekoa, eli varojen siirron avustamista vähätellään ja ongelmaksi koetaan, ettei tilannetta ole osattu julkisuuteen riittävän sujuvasti selittää.
Toisaalta, kun pankit ja Nordea yhtenä niistä, ovat toimineet niin sanotun vanhan käytännön mukaisesti, onko se kovinkaan moitittavaa. Tilanteen tällaiselle verovälttelylle ovat synnyttäneet poliitikot, jotka eivät ole lainsäädännössä ottaneet huomioon seurauksia. Lisäksi on vielä niin, että ainakin Suomessa hallitukset ovat päätöksillään suorastaan estäneet harmaan talouden tehokkaan valvonnan.
Jokseenkin kelvoton valvonnan kannalta on laki, jossa kuka vain voi sijoittaa varojaan minne haluaa, kunhan ilmoittaa verottajalle sijoitusten tuoton. Mistä löytyy sijoittaja, joka ilmoittaa tuotot sijoituksista, jotka on tehty verojen välttämiseksi?
Kyse ei olekaan poliitikkojen tietämättömyydestä, vaan väärästä asenteesta. Pääomaa kumarretaan aivan liikaa ja sille järjestellään pakopaikkoja, tai ei niitä erikseen tarvitse järjestää. Niitä on maailmalla yllin kyllin. Veronkiertovuoto on paljastanut senkin, että USA vasta varsinainen veroparatiisien keidas onkin ja juuri siksi Panaman paljastukset vain hipaisevat amerikkalaisia.
Suomalaiset voivat tietenkin puhdistaa myös omaa pesäänsä, mutta ainoa todellinen keino veronkierron valvomiseksi on laaja kansanvälinen sopimus. Varmasti kestää vuosia ennen kuin siihen päästään. Kuvaavaa on, että USA vaatii avoimuutta muilta, mutta samalla pyrkii kaikin tavoin estämään tietojen saantia sieltä.