Otsikko ei todellakaan tarkoita Jumalan pelkoa, vaan maallista pelkoa esivaltaa ja päättäjiä kohtaan. Tämä blogini käsittelee suomalaisten ”Herran pelkoa” niin kotiseudulla, kotimaassa, kuin kansainvälisillä areenoilla.
Minä sanon”Älkää pelätkö esivaltaa, älkää pelätkö viranomaisia, älkää pelätkö poliittisia päätöksentekijöitä, sillä heidän tehtävänsä on palvella kansalaisia, ei ajaa omaa ja lähipiirinsä etua Suomen vahingoksi. Pelko lannistaa mielen - Pelko peittää totuuden.
Kukaan valtiossamme päättävistä henkilöistä ei ole tärkeämpi Suomen hyvinvoinnin kannalta, kuin miljoonainen kansamme, joka työllään ja toimeliaisuudellaan takaa palkan meitä palveleville päättäjille ja itsenäisyytemme säilymisen. Muutamat sadat päättäjät eivät voi puolustaa itsenäisyyttämme maamme rajoilla, sinne tarvitaan satojatuhansia suomalaisa.
Kasvatuksen ja Raamatun luoma ”Herran pelko” alkaa käymään todelliseksi rasitteeksi suomalaisille ja Suomen itsenäisyydelle.
Seuraan jatkuvasti eri EU-maiden suhtautumista esim. EU-direktiivien esityksiin, päätöksiin ja niiden noudattamiseen. Niin Suomi, kuin toiset pienet EU-valtiot, alistuvat vastaan sanomatta kaikenlaisiin omaa maata vahingoittaviin päätöksiin. Meidän valtion johto ja EU-edustajat nöyristelevät ja mielistelevät EU:n poliittisessa päätöksenteossa saadakseen henkilökohtaista päänsilittelyä ja hyväksyntää. Miten nololta tuntuukaan kuunnella ja katsota, kuinka meidän päättäjät hakevat alistumalla hyväksyntää, joka on verrattavissa hylätyn koiranpennun uikutukseen löytöeläinkodissa. Anteeksi, että olemme olemassa - me kyllä maksamme ja kumarramme, niin edustajamme saavat henkilökohtaisen hyvksynnän ja hymyn palkkioksi. Sitten kilistellään laseja ja kysytään komissaarin paikkaa tai puoluetoverille virkaa. Sitä kutsuttakoon laillistetuksi korruptioksi suomalaisten veronmaksajien rahoilla.
Milloin meidän media ja toimittajat nostavat profiiliaan uutisoinnissa, että se tukisi voimakkaampaa Suomen etujen ajamista, niin EU:n päätöksen teossa, kuin kansainvälisessä politiikassa? Nykyinen uutisointi on alistetun kansan tyytymistä murusiin lakattujen pöytien alla. Pöytien alta edustajamme nostavat vain omaa päätään, joka ei edusta kotimaata, vaan omaa henkilökohtaista arvon ja kunnian tavoittelua. Kansainvälisillä areenoilla toimivat poliitikkomme ovat menettäneet ”pelisilmänsä” ja potkivat pallon omaan maaliin, heittävät pallon omaan koriin.
Älkää uskoko sitä mitä Raamatussa sanotaan, sillä niillä sanoilla kirkkovalta alisti ihmisen.
Kirjeessä Titukselle kirjoitetaan ”Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää.” Tai Roomalaiskirjeessä ” Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa”
Nämä ovat niitä Raamatun lauseita, joita on satoja vuosia käytetty kansan alistamiseen ja nöyryyttämiseen päättäjien ja virkavallan edessä tässä maallisessa vaelluksessamme, mutta valitettavasti valtiomme johto ei ole huomannut, että nyt he noudattavat näitä Raamatun lauseita koko Suomen kansan vahingoksi.
Tässä on jälleen sunnuntaisaarnani, joka koskettaa maallista eloa, ei hengellistä hegemoniaa.
Tämä blogini koskee meidän tavallisten, työtä tekevien, yrittäjien ja valtiotamme ylläpitävien ihmisten suhtautumista heihin, joille olemme antaneet työpaikat, joko poliittisina päättäjinä tai virkamiehinä, huolehtia oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta sekä maamme ja kansamme hyvinvoinnista, niin kotimaassa, kuin osana EU:ta ja koko kansainvälistä yhteisöä. Yritän kirjoittaa niin kansanomaisesti, kuin näistä asioista voi kirjoittaa. En ole kommunisti, en ole kapitalisti, en ole vasemmistolainen, en oikeistolainen – olen vain suomalainen patriootti, mutta en ole myöskään mikään kansankiihottaja enkä kiihko kansallismielinen – olen maalaistalon poika Kainuun korvesta. Olen tällainen torvelo, joka ajattelee Suomen parasta.
Meidän suomalaisten on vihdoin ja viimein päästävä irti siitä ajattelusta, että nostaessamme joukostamme jonkun hoitamaan valtiomme asioita poliittisena päättäjänä tai virkamiehenä, niin me emme nosta häntä Jumalan asemaan, vaan työmme tuottamilla veroilla maksamme heidän palkkansa, että he ajavat meidän etua itsenäisenä valtiona. Eli he, jotka päättävät kansan asioista eivät ole Jumalan sijaisia tai Hänen vertaisiaan, vaan täysin meidän kaltaisiamme, joiden täytyy työssään ja toimessaan toteuttaa heidät palkanneitten äänestäjien tahtoa. Työssään he eivät saa kuitenkaan ajaa vain omaa ja heitä äänestäneitten etua, vaan koko Suomen kansan etua.
Oli sitten Presidentti, ministeri, kansanedustaja, kaupungin- tai kunnanjohtaja, niin hän ei ole meistä kenestäkään parempi ihmisenä, mutta me olemme luottaneet hänen oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvon tuntoon ja valtion hyvinvointia edistävään työskentelyyn. Kukaan heistä ei ole ihmisenä parempi, kuin toista työtä tekevä. Oli hänet nostettu mihin arvoon tahansa, niin meidän on vaadittava johtavassa asemassa olevalta samaa paneutumista työnsä, kuin lähihoitajalta vanhusta hoitaessaan tai linja-auton kuljettajalta vastuuta matkustajistaan.
Me emme saa hyväksyä sitä, että vanhuksia hoitava asettaa toiset vanhukset parempaan tai huonompaan asemaan, kuin toiset. Me emme saa hyväksyä sitä, että linja-auton kuljettaja jättää toiset pysäkille ja ottaa vain toiset kyytiin. Samoin me emme saa hyväksyä sitä, että valtiota johtava presidentti, ministeri tai kansanedustaja ajaa vain yksien etua ja jättää huomiotta suuriman osan Suomen kansasta.
Kansa koostuu lapsista, nuorista, aikuisista ja vanhuksista. Suomella on oma lippu ja valtion rajat, joiden sisällä meidän on toimittava yksissä tuumin ja meitä edustaa vapailla vaaleilla valitut kansanedustajat, EU-edustajat, ministerit ja presidentti. Valtion perusta on oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Me voimme mielessämme ajatella muitakin arvoja, mutta em. kaksi ovat perusta, jotka pitävät sisällään kaiken inhimillisen, ja kaikki muut arvot sisältyvät niihin kahteen pääperiaatteeseen.
Olkaamme suomalaisia, eurooppalaisia ja maailman kansalaisia, mutta pitäkäämme omalta osaltamme huoli, että meidän arvomme kotimaan sisällä ja kansainvälisillä areenoilla tulee huomioiduksi. Ei vain kauniissa sanoissa, vaan konkreettisesti huomioon otettavaksi kaikessa päätöksenteossa, jotka koskevat Suomea.
Juuri nyt me suomalaiset joudumme arvioimaan ”Panama papereiden” tuoman tiedon käsittelyn. Jos me jälleen alistumme ”Herran pelkoon”, jos me jälleen kumarramme heitä, jotka ovat saaneet varallisuuden ja asemansa tuloksena, koko kansan sadan vuoden työstä ja vaivasta, vääryydellä. Meidän kaikkien suomalaisten sukujemme annettua panoksemme itsenäisyytemme säilyttämiseen, joita todistaa sanakarihautojemme kunnioitetut uhrit ja kansallisvarallisuutemme, joka on kovalla yhteisellä työllä ja kärsimyksellä hankittu. Me emme saa hyväksyä jälleen sitä, mitä tapahtui 90-luvun pankkikriisin aikaan, kun sadoiltatuhansilta suomalaisilta riistettiin vääryydellä heidän sukujensa työn tulokset yhdessä yössä rikollisin tavoin.
Miksi kenelläkään Suomen poliitikoista ei ole rohkeutta sanoa näin: ”Viron pääministeri Roivas totesi näin: – Kukaan ei voi kuvitella, että on Viron lakien yläpuolella."
Luen päivittäin Viron lehtiä, tapaan ja juttelen Virolaisten kanssa, niin heillä on halu, ja ennen kaikkea tahto, luoda maasta kaikille virolaisille tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen valtio, jossa kaikilla on yhtäläiset oikeudet; yhteiskunnallisesta tai poliittisesta asemasta ja varallisuudesta riippumatta. Suomessa luovuttiin oikeudenmukaisuuden periaatteesta 6.5.1992, jolloin asetettiin pieni osa suomalaista parempaan asemaan oikeudenkäynneissä ja suurimmalta osalta vietiin oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Suomi siirtyi silloin Venäjän tapaiseen rajoitettuun vallan käyttöön, jossa oikeuden tuomiot eivät perustu lakiin.
Viro on onnistunut käsittelemään lähimenneisyytensä, mutta Suomessa on hyväksytty 90-luvun pankkikriisin päätöksien salaaminen 100-vuodeksi?
Miksi suomalaiset veronmaksajat saavat vasta vuonna 2094 tiedot siitä, että miten Esko Ahon hallitus käytti ottamansa 50 miljardia euroa valtion velkaa, kun konkreettinen tarve oli vain 15miljardia euroa? Miksi viimeiset kaksikymmentä vuotta suomalaisten veronmaksajien on täytynyt maksaa korkoja ja lyhennyksiä niistä 35 miljardista eurosta, joiden käyttötarkoitus on salattu? Miksi Suomessa ei ole käsitelty pankkikriisin syitä ja seurauksia? Keneltä otettiin, ja kenelle se kymmenien miljardien eurojen varallisuus annettiin, jonka seurauksena saatettiin kymmeniä tuhansia kansalaisia ennen aikaisesti hautaan, tuhottiin kymmeniä tuhansia suomalaisia sukuja, yrityksiä ja luovia yrittäjiä. Miksi suomalaisten nuorten ja heidän jälkeläistensä täytyy maksaa Esko Ahon hallituksen virheistä saamatta turvattua elintasoa omana aikanaan? Eikö nyt viimeistään, ex-pääministeri Esko Aho, ole jo osoittanut halveksuntansa isänmaataan kohtaan hakeutuessaan venäläisen pankin pankkiiriksi? Rotta jättää uppoavan laivan haaveenaan kuvernöörin virka, Venäjän alusmaan Suomen, tulevana kuvernöörinä.
Nyt on aika luopua ”Herran pelosta”, nähtävä ne ”Herrat” toisessa valossa, kuolevaisina. Ymmärrettävä, että ne ”Herrat” tekivät väärin suomalaisille ja Suomen itsenäiselle valtiolle tuhotessaan valtion perustan.
Miten suomalaiset voivat pärjätä ulkoista vihollista vastaan, kun pelkäävät oman maansa ”Herroja”?