Kirjoitin taannoin taloudesta jutun ”Ukko ja akka rakensi talon”. Tämä juttu on sille jatkoa. Ja sitten elivät siinä.
Suomi on maa, Suomi on maan talous, Suomi on kansantalous.
Jos verrataan kansantaloutta kotitalouteen, taloudet tulot voidaan ajatella tuloina, joita ei käytetä kotitaloudessa elämiseen. Yritystaloudessa sellaisia tuloja sanotaan voitoiksi ja pääomiksi. Tuloja kertyy, jos yrityksellä menee hyvin.
Kansantaloudessa nykyään yleisesti ajatellaan, että verotuloilla eletään. Verotulojen pitäisi riittää kaikkeen.
Tunnetusti naiset ovat mestareita rahaa käyttämään. Vanhalla maatilalla mies meni ongelle, nainen meni torille.
Suomen talouden tila näkyy oireiluna erilaisissa keskusteluohjelmissa. Politiikassa naiset ovat nyt päättäjän asemassa.
Naisten ajattelussa ajatellaan kodin toimia: ruokaa, vaatetusta, terveyttä, sisustusta.
Suomalaisessa yhteiskunnassa edellä mainitut asiat ovat hyvällä tolalla. Paremmin kuin koskaan. Jos koko ajan kiillotamme kansantalouttamme, se kiiltää koreammin kuin muut kansantaloudet näillä seuduin ja siten houkuttelee muuttajia enemmän kuin vieraanvaraisuutemme kestää.
Poliitikot ovat rakentaneet korean sote-ohjelman sairastelun ympärille. Sairastelun sektori piirakassa kasvaa muutoinkin: on sairauden ympärillä yhdistyksiä ja liittoja, on valtavia lääkäriseminaareja, rahakas lääketeollisuus omine vaatimuksineen.
Tavallinen kansalainen tarvitsee myötätuntoa ja laastaria vaivoihinsa. Sen saa kotoisesta terveyskeskuksesta ihan hyvin.
Kateus työpaikkojen hienoja lääkäriasemia kohtaan on tuottanut ohjelman, joka on niin kallis, että arvon naisemme kulkevat nyt maailman kylillä miljonäärien rahoja jahtaamassa.
Kuitenkin Suomen taloudessa on kysymys yhdestä kukoistavimmista talouksista maailmassa.
Blogeissani näillä palstoilla tuumailen kansantaloutta ja kansainvälistä taloutta. Kun olemme yksi talous muiden kansantalouksien joukossa, meidän pitäisi suhteuttaa toimintamme maana niin, että taloutemme keskustelee sopuisasti muiden kansantalouksien kanssa. Erilaiset tulovertailut eivät kerro koko totuutta talouksista, laskentamallit ovat väistämättä erilaisia.
Tärkein mittari mielestäni on hyvä elämänlaatu. Kerrostuneilla markkinoilla ihmiset elävät omaa elämäänsä samassakin maassa hieman erilaisissa ympyröissä ja erilaisilla markkinoilla. Silti ihmisen elämänlaatu voi olla hyvä tai melko hyvä. Elämänlaadussa on kysymys elämäntaidoista, siitä miten hyvin sopeutuu ihmisenä olosuhteisiinsa, ymmärtää itseään ja muuta maailmaa, suhteuttaa itsensä maailmaan. Elämässä voi asettua olosuhteisiinsa erityisesti vanhempana ihmisenä. Sitten kun ymmärtää itseään paremmin voi ajatella taas tulevaisuuttaan ja mahdollista elämänmuutostaankin. Oravanpyörässä voi hellittää, välillä loikata pois, alkaa elää.
Rakennuskanta on Suomessa hyvällä tasolla. Silti suunnitellaan kokonaisia kaupunkilähiöitä purettaviksi. Ne kannatta kuitenkin ennemmin korjata. Suomessa tarvitaan eritasoisia asuntoja sekä laadultaan että hinnaltaan. Tuhlaaminen ei ole vain rahan tuhlaamista, vaan myös kaikkien muidenkin resurssien tuhlaamista. Jaksamista, tyyneyttä, rauhaa, rakkautta, sopimista, sopeutumista. Sitä, että tyyntyy ihmisenä, luopuu turhista vaatimuksista, asettuu elämään arkeaan.
Meillä on hyvät puitteet tässä maassa, pitäisi vain huomata ne.