Pääministeri Juha Sipilä kuvaa tänään (21.4.) ilmestyneessä Helsingin Sanomien haastattelussa miten keskustassa on koukattu apatian kautta, mutta nyt viisari on taas kohdillaan luovuuden ja huuman puolivälissä.
Uudistuksia on pystytty viemään eteenpäin hyvällä tahdilla, mutta olisiko silti pitänyt välillä myös kuunnella ja katsella ympärilleen. Keskustalaisen näkökulmasta huumaa syö tunne siitä, että julki tulee isoja esityksiä ilman minkäänlaista puolueen sisäistä keskustelua.
Ministeri Berner esitteli maanantaina liikennekaareksi nimetyn hankkeen kyljessä suunnitelman liikenneväylien yhtiöittämisestä. Liikenneverkon ylläpito ja kehittäminen siirtyisi suunnitelmien mukaan valtion omistamalle yhtiölle vuoden 2018 alusta.
Budjettikehysten sisällä on ymmärrettävästi tukalaa, etenkin kun velanoton lisäksi verojen korotukset on suljettu pois keinovalikoimasta. Se ei toki ole estänyt veroluonteisten maksujen korotuksia, esimerkiksi terveydenhuollossa tai varhaiskasvatuksessa. Yhtiöittäminen tuntuu lisääntyvissä määrin olevan hallituksen vastaus rakennemuutoksen tarpeeseen.
Yhtiöittämisten tie on iso poliittinen arvovalinta, mutta arvokeskustelu on jäänyt käytännöllisen asiainhoidon ja vaihtoehdottomuuden retoriikan jalkoihin. Keskustelua väylien yhtiöittämisestä ei käyty myöskään vaalien alla, joten ehdotuksille ei ole olemassa vankkaa demokratian selkänojaa.
Keskustan eduskuntavaaliohjelmassa ja jo aiemmin Infra Oy:tä esitettiin välineenä rahoittaa suurimpia valtion väylä- ja rakennusinvestointeja. Liikenneväylien yhtiöittämisestä kokonaisuudessaan ei ollut puhetta.
Perustettavassa osakeyhtiössä johdon ensisijainen tehtävä olisi miettiä yhtiön etua. Tasa-arvon, turvallisuuden tai ympäristönsuojelun näkökulmat ovat väkisinkin toissijaisia samalla kun demokraattisesti valittujen päättäjien vaikutusvalta yhteiskunnan keskeisiin toimintoihin kapenisi.
Myös varsinaisessa liikennekaaressa on lähdetty uudistamaan reilulla kädellä. Digitalisaatiota edistävät suunnitelmat vaikuttavat hyviltä: avoin data, ohjelmointirajapinnat ja tietojen yhteentoimivuus voivat mahdollistaa asiakkaan näkökulmasta helppokäyttöisempiä ja joustavampia liikennepalveluja. Henkilö-, posti- ja tavarakuljetuksia voisi helpommin yhdistellä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Toinen puoli on, että riittäviä tietoliikenneyhteyksiä ei vieläkään ole koko maassa.
Keskustan puoluekokous linjasi vuonna 2014, että nykyisessä muodossaan taksiliikennettä ei tule avata kilpailulle. Puoluekokous näki tärkeäksi turvata laadukkaat ja kohtuuhintaiset taksipalvelut niin kaupungeissa kuin harvaan asutuilla alueillakin. Liikennekaaressa ollaan kuitenkin poistamassa paljon taksiliikennettä koskevaa sääntelyä.
Liikennepalveluihin on jo syntynyt toimintamalleja, joiden perässä lainsäädäntö ei ole pysynyt. On hyvä, että erilaiset tavat toteuttaa palveluita pyritään saamaan lainsäädännön piiriin ja pyritään löytämään sääntelystä kohtia, jotka estävät yritystoiminnan kehittämisen.
Nyt ollaan kuitenkin luopumassa monista sellaisista taksiliikennettä koskevista velvoitteista, joilla on pyritty takaamaan taksin saatavuus eri alueilla sekä palvelun turvallisuus ja laatu. Myös hintasääntelystä oltaisiin luopumassa. Täysin vapaa kilpailu ei millään tule kannattamaan kaikilla alueilla ainakaan niin, että hinta pysyisi kohtuullisena.
On arvokysymys, turvataanko taksipalvelu jatkossa kaikkialle maahan kaikkina vuorokaudenaikoina. Onko uudistusta suunniteltu lopulta sittenkään täysin asiakas edellä?
Etenkin yhtiöittämisestä herää kysymys, eikö julkinen sektori enää nykyisin voi uusiutua ja kehittää toimivia ja tehokkaita tapoja hoitaa palveluita? Missä kaikissa asioissa olemme kansalaisina valmiita ulkoistamaan itsemme pelkästään asiakkaan rooliin? Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajatut.
Keskustaväki kokoontuu viikonloppuna edustuksellisen demokratian äärelle Jyväskylään. Toivottavasti puoluevaltuustossa ja myös kesäkuussa Seinäjoella on tilaa käydä keskustelua isojen uudistusten suunnasta.