En yleensä vastaa netissä oleviin kilpailuihin. Kuitenkin viime vuoden elokuussa vastasin yhteen Iltalehden etusivulla olleeseen kilpailuun jossa palkintona oli ilmainen älypuhelin. (Muistaakseni iphone, mutta en ole varma tästä.) En voittanut älypuhelinta.
Seuraavana päivänä minulle soitettiin kolmesta eri puhelinmyyntifirmasta. Piikki alkoi tästä ja se kesti jonkin aikaa kunnes loppui. Kilpailuun osallistumisessa vaadittiin myös sähköpostia. (Se ei ollut vapaaehtoinen tieto vaan ehto osallistumiselle.) Itse asiassa sähköpostini aloitti tulvimisen tämän yhden osallistumisen jälkeen. Ja nimenomaan suomenkielisten tarjousten voimasta. Ja tämä on jatkunut kuukausitolkulla. Esimerkiksi kun tänään kirjauduin sähköpostiini, kirjauduttuani sinne viimeksi maanantaina, oli kahdessa kokonaisessa päivässä kertynyt 37 kpl erilaisia suomenkielisiä myyntitarjouksia.
On melko selvää että suuri osa ellei kaikki näistä mainoksista ovat tulleet tämän yhden kilpailuosallistumisen myötä. Mikä on sinänsä hämmentävää että se, että osallistuu kilpailuun jonka palkintona on kohtuu halpa älypuhelin ei liene merkki siitä että henkilön pankkitili olisi erityisen ostovoimainen. Muutenhan hänellä olisi älypuhelin johon olisi tyytyväinen eikä hakisi kohtuu halpaa älypuhelinta ilmaiskisoissa.
Tässä ei ole mitään laitonta. Olen hieman huvittunut tästä. Olen siirtänyt valtaosan sähköpostiviestinnästäni uudelle osoitteelle. Jolla en ota osaa mihinkään kisoihin. Mainospostien kyhääminen tuhlaa mainosmaakarien aikaa eikä juurikaan minun. Sähköpostitilikin on "sitä ilmaista sorttia". Ilmainen älypuhelin on joka tapauksessa vienyt aikaani. Aikaani joka on kuitenkin nykymaailmassa rahaa.
Mutta.
Viime aikoina ollaan eletty murrosta. Monenlaisia asioita on haluttu laittaa vapaille markkinoille. Kyseessä on ollut se, että on haluttu lisätä yritystoimintaa. Mielestäni tätä voisi tehdä muillakin kanavilla. Teknologia on kehittynyt. Ja uskoisin että tästä olisi suuresti hyötyäkin. Ainakin minulle. Ja jos puhutaan valtio-omisteisten sähköyritysten myymisestä joissa myyntihetkellä on väitetty että se ei tarkoita sitä mitä se sitten myöhemmin on käytännössä tarkoittanut, niin ei siinäkään ole yleistä hyötyä mietitty.
Nykyinen mainontaa koskeva menetelmä on kovasti sellainen että mainostaja mainostaa ja mainosta levittävä taho saa rahaa. Nykyään datansiirto on kuitenkin melkoisen edullista. Mainostajan riskinä on se saako mainos sitä hyötyä jota mainonnalla voitaisiin hakea. Siksi haluaisinkin muuttaa suurelta osin mainontaa koskevat pelisäännöt.
Yksinkertaistetusti ; Haluan saada palkkaa työajalta. Tunne oli erityisen vahva puhelinmyyntien kanssa. Minusta on kätevää että ihmiset saavat minut kiinni. Näin ollen pidän puhelinta auki. Ja tästä seuraa se että mainossoitot tulevat läpi. Ja tarjousten kuunteleminen on monesti ärsyttävää ja joskus vaivalloistakin. Mieleni teki muuttaa puhelimeni maksulliseksi niin että minulle soittava saisi maksaa jonkun 9 euroa ja risat minuutilta (plus ppm.). Tämän ehdon kanssa olisin voinutkin mielelläni kysellä lisää siitä tarjottavasta tuotteesta. (Että kerro lisää kun kiinnostaa.) Tämä ei ole kuitenkaan kovin helppoa. En tiedä onko se edes mahdollista normaalille puhelinlijalle.
Työajalta jota teen siten että yksityisyritysomaisesti seuraan erilaisia taloudellisia diilejä. (Osa itse asiassa tekee vastaavantapaisia töitä businesselämän huipulla. Ja nykyajan maailmassa yritystoimintaa ei ole sidottu tuotteen tuottamiseen vaan siihen että tuottaa verotuloja. Eli jostain tulee rahavirtaa, se riittää yritystoiminnaksi.) Tätä tekisin luonnollisesti tuntipalkalla. Jonka maksaa mainoksen lähettäjä. Olipa kyse sitten uistimista, uusista matkatarjouksista. Tai poliittisista vaalimainoksista tai uskonnollisesta evankelioimisesta.
Tästä peruslähtökohtana voisi olla se, että esimerkiksi nettiin tulevat mainokset olisivat sellaisia että niiden lukemisesta saisi rahaa. Viestin avaamisesta tulisi palkkaa omalle tilille. Tämä palkka olisi sitten sellainen että vain tästä tulisi siivu sille mainoksen levittäjälle. Näin mainonnan levittämistä koskisi uudistunut logiikka. Mainoksia kohdennettaisiin ihmisille jotka siihen todennköisesti tarttuisivat. Koska muunlaisia ei kannattaisi tehdä. Ja toisaalta levityskeskeisyydestä päästäisiin siihen että mainokset myös toimisivat.
Mainostajat joutuisivat ymmärtämään sen, että mainoksen katsoja on se joka tekee perinteisessä määrin työtä. Tämä ihmisryhmä yleensä jopa eniten. Syynä on se että mainoksien katsojia on paljon kun taas mainoksen tekemiseen menee kyllä aikaa ja vaivaa, mutta tämä ihmisryhmä on kuitenkin melkolailla pieni verrattuna katsojamääriin. Tämä asenne näkyy esimerkiksi televisiossa johon halutaan laittaa mainoskatkoja. Ja palvelut joissa maksetaan datapankista ja siitä että mainoshäirintää ei ole haluttaisiin jotenkin mukaan niin että niissä olisi mukana pakotettuja mainospätkiä. Näitä diilejä tehdään ajatuksella että datanlevitystaho on se joka ansaitsee rahaa. Mainostaja ja mainoksenkatsoja ovat maksumiehiä. (Toinen maksaa rahallaan, toinen ajallaan.)
Mainosten katsominen vie aikaa, olipa paikka sitten youtube, sähköposti tai oma koti. Olen ikään kuin koko ajan joka arkipäivä kytiksellä valmiina tekemään töitä. Eli kuuntelemaan tarjousehdotuksia. Tästä voisi saman tien saada rahaa.
Uskoisin kuitenkin että ennen tätä yksityistetään kaikki muu ensin niin että uusliberaali on vapaa kulkemaan vapaasti missä mieliikään kunhan tämä paikka ei satu olemaan yksityisomistuksessa. (Kuten se kaikki todennäköisesti on.) On helpompaa saada yksityistettyä autotiet kuin tehdä omasta henkilökohtaisesta puhelimestaan ja sähköpostistaan sellaisenaan yksityisyritystoimintaa. (Vaikka periaatteessa tekniikka mahdollistaisi tämänlaiset järjestelmät.)
0