Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä peräänkuulutti viime viikolla apteekkialan avaamista kilpailulle.
Viime päivien keskustelussa onkin vuoronperään käyty läpi näitä luvanvaraisia elinkeinoja: ensin taksit, sitten apteekit.
Hyvin toimivia järjestelmiä moititaan kalliiksi, mutta näiden tarjoamia laadukkaita palveluja löytyy halki Suomen. Ruotsin kokemukset - sekä apteekki- että taksijärjestelmän vapauttamisesta - eivät vakuuta. Apteekkipuolella Ruotsin apteekkiverkko, joka oli pitkään valtio-omisteinen, on alkanut - liberalisoinnin jälkeen - keskittymään väestörikkaalle seudulle. Taksipuolella Tukholman seudun arvaamaton hinnoittelu on yleisessä tiedossa ja - kumma kyllä - uber-taksien tuottojen osittainen virtaaminen jenkkeihin ei tunnu kiusaavan ketään, samojen taksien lakisääteisten velvoitteiden puuttumisesta puhumattakaan.
Tämä on tuttua kauraa. Mutta kuka muistaa vielä kunnanlääkärijärjestelmän? Se, jonka kansanterveyslaki kumosi vuonna 1972.
Missähän tilanteessa olisimme nyt, jos kunnanlääkärijärjestelmä olisi säilynyt aikana 1970-luvun alussa jolloin oli paineita sosialisoida myös koko apteekkijärjestelmä?
Kunnanlääkäri olisi voinut olla - siis vieläkin - luvanvarainen järjestelmä, jossa yksityinen lääkäri olisi saanut kunnalta luvan järjestää paikallisen terveyshuollon. Toki luvan olisi voinut saada vain kokenut lääkäri - sellainen, jota nykyjärjestelmässä ei saada "kirveelläkään" tulemaan harvaanasutulle maaseudulle. Mutta, koska vastaava on toiminut apteekkialalla, voimme olettaa, että kokeneita lääkäreitä olisi löytynyt myös maaseudulle.
Yksityinen järjestelmä - luvanvarainen sellainen - olisi nostanut kunnanlääkärit verotilastoissa apteekarien rinnalle ja ehkä ohikin. Mutta yhteiskunnan kannalta - positiivisen kautta - verot maksettaisiin Suomeen, kun yhtiömuotona olisi valtion säätelemä toiminimi. Ja ettei lääkäri tienaisi yhtiömuodollaan liikaa, valtio perisi lääkäritoimintojen kokoon perustuvaa lääkäriyhtiöveroa.
Kunnanlääkäri tuntisi potilaansa ja voisi kehittää kunnan terveydenhoitojärjestelmää tältä pohjalta. Lääkintöhallitus (tai "Pramea" - vrt. Fimea) toimisi kunnallisten lääkäreiden lupaviranomaisena jne.
Yliopistokaupungeilla, joilla olisi lääketieteellistä opetusta- siis Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu, olisi jo lääkärikoulutustarpeitakin varten - oman kaupungin "Yliopiston lääkärit"-palvelu, jonka laajenemisen puolesta ja yksityisiä lupapalveluja vastaan nykyinen kansanedustaja Antero Vartia (vihr.) puhuisi - siis hänelle vielä yksi privilegio, joka pitäisi purkaa taksin ja apteekkien ohella.
Ja entäs se sote?
Sitä sotkua ei olisi. Ei olisi kuntayhtymille pumpattavia satojatuhansia isännätöntä rahaa, koska johtavan lääkärin järjestelmä toimisi, mikä maksaisi myös veronsa, mutta olisi toki Kela-perustein korvattava palvelu - niinkuin taksi ja apteekki. Ja niinkuin tämä systeemi muualla päin maailmaa nykyisin toimiikin.
Mutta joku talousliberaali sitä moittisi ikäväksi, luvanvaraiseksi järjestelmäksi, joka pitää vapauttaa ja antaa kenelle tahansa lääkärille vapaasti oikeus perustaa lääkäriasema minne tahansa Suomeen.
Mutta kansa tykkäisi, sillä palvelut olisivat maanlaajuiset.
Kuva: Oheinen"kunnanlääkäri"-artikkeli, kuva: Tyrvään Sanomat 17.3.2016
Jospa sitä kunnanlääkärijärjestelmääkään ei olisi vielä kuopattu.
0