Puoli vuotta sitten kukaan ei uskonut republikaanien esivaalien ratkeavan Indianassa. Viime yönä osavaltion 57 puoluekokousdelegaattia ratkaisivat puoluetta pitkään repineen esivaalitaistelun miljardööri Donald Trumpin hyväksi. Teksasin senaattori tyytyi toteamaan tilanteen ja keskeytti kampanjansa. Paniikkiratkaisuna nimetty varapresidenttiehdokas Carly Fiorina ei onnistunut tuomaan Cruzille tarpeeksi nostetta voittoon Indianassa. Toisaalta tuskin kukaan muu kuin Cruz itse uskoi Fiorinalla olevan minkäänlaisia vaikutuksia hänen kampanjaansa. Ohion kuvernööri John Kasichin olisi myös syytä lopettaa tulokseton kampanjansa, Trumpin asema on nyt vahvistunut niihin mittoihin ettei Kasichillä ole enää mahdollisuutta minkäänlaisiin manöövereihin presidenttiehdokkuuden saavuttamiseksi.
Toisaalta puoli vuotta sitten ei kukaan uskonut populistisen miljardööriin nousevan Abraham Lincolnin luoman puolueen presidenttiehdokkaaksi. Trump onnistui kuitenkin hyödyntämään politiikan ulkopuolisuuttaan ja Amerikan kahtiajakoa ennennäkemättömän tehokkaasti. Vetoamalla ihmisten ennakkoluuloihin, lisäämällä vastakkainasettelua eri väestöryhmien kesken ja antamalla populistisia lupauksia Amerikan suuruuden palauttamisesta, hän onnistui vetoamaan niihin republikaaneihin ja liikkuviin äänestäjiin, jotka ovat kyllästyneet Washingtonin pattitilanteeseen.
Luonnollisesti Donald Trumpin voitto ei olisi mahdollista ilman republikaanien 1990-luvun puolestavälistä alkanutta siirtymistä entistä oikeistolaisempaan ja konservatiivisempaan suuntaan. Newt Ginrichin johdolla vuoden 1994 välivaaleissa saavutetun voiton jälkeen republikaanien siirtyminen oikealla on ollut huomattavan silmiinpistävään. Siirtymisen huippu koettiin 2010 välivaaleissa, joissa Teekutsu-liikkeen avustuksella uuskonservatiivisenoikeiston asema Republikaanisen puolueen sisällä vahvistui entisestään. Tämä yhdistettynä presidentti Barack Obaman politiikan periaatteellisen vastustamiseen on johtanut poliittisen päätöksentekojärjestelmän halvaantumiseen. Tämän politiikan hintaa republikaanit nyt maksavat.
Mutta on turha surra kun lietelanta on jo pellolla ja tämän ymmärtää myös puoluejohto. Viime yönä se vaati kannattajia yhdistymään Donald Trumpin taakse, joten monien unelmoimat ajatukset riitaisasta puoluekokouksesta ja Trumpin syrjäyttämisestä siellä voidaan nyt unohtaa. Luonnollisesti puoluekokouksessa delegaatit äänestävät ehdokkaista, mutta puoluejohdon tuki on nyt niin selkeä merkki mahdolliselle toisinajattelijoille ette venettä ole syytä alkaa keikuttaa. Heinäkuussa Clevelandissa ei tule tapahtumaan yllätyksiä.
Donald Trumpilla on nyt täysityö yhdistää puolue ja äänestäjät tuekseen. Kampanjansa aikana hän on onnistunut loukkaamaan ja etäännyttämään useita äänestäjäryhmiä, erityisesti naisia ja vähemmistöjä, jotka ovat valinnan kannalta ratkaisevassa asemassa. Myös hänen poliittiset linjauksensa ovat edelleen hämärän peitossa ja konkreettista vastausta kysymykseen, miten hän oikein aikoo tehdä Amerikasta jälleen suureen, ei ole tullut.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että vaikka puolue virallisesti yhdistyisi Trumpin taakse niin hän tulee käymään kampanjaa varsin yksin. Johtavista presidenttiehdokkaista tuskin kukaan siirtyy Trumpin tueksi. Myös itse puoluekokous Clevelandissa uhkaa menettää asemansa hengenostatus tilaisuutensa useiden johtavien republikaanien kieltäydyttyä tulemasta paikalle. Kieltäytyjien joukossa on mm. Illinoisin senaattori Mark Kirk, joka totesi WGN radiokanavan haastattelussa olevan parturissa juuri tuon viikon.
Republikaaneilla ei paina vaakakupissa pelkästään presidenttiys vaan myös enemmistön säilyttäminen kongressissa. Enemmistö senaatissa on selkeästi uhattuna, mutta mikäli Trumpin kampanjointi passivoi äänestäjiä niin myös edustajainhuone saattaa kallistua demokraateille ensimmäistä kertaa useaan vuoteen. Donald Trump on kuitenkin niin yllättävä ehdokas, että mitkään ennakkokaavailut tai perinteiset asetelmat marraskuun vaaleissa eivät päde enää.
Cruz luopuminen pakottaa myös demokraatit tekemään ratkaisun ehdokasasettelun suhteen. Tähän asti demokraattien esivaali on ollut se järkevä esivaali republikaanien kaaoksen rinnalla ja enemmän yhdistänyt kuin hajottanut puoluetta. Demokraatit myös laskivat republikaanien kaaoksen jatkuvan puoluekokoukseen asti, jolloin demokraattien asema olisi entisestään vahvistunut. Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen ja demokraatit jatkavat keskinäistä kilvoittelua, samalla kun republikaanit alkavat varmistua jo varsinaisiin vaaleihin.
Nyt olisi puolueen edun mukaista, että Bernie Sanders luopuisi ehdokkuudestaan, varsinkaan kun hänellä ei ole ollut mahdollisuutta saavuttaa ehdokkuutta sitten ensimmäisen supertiistain maaliskuun alussa. Sanders toki voitti, ainakin itselleni odotetusti, Indianassa mutta sai ainoastaan pari delegaattia enemmän kuin Clinton. Tämä ei tuonut häntä yhtään lähemmäksi ehdokkuutta. Varsinkin Sandersin äänekkäimmiltä kannattajilta toivoisi malttia ja siirtymistä Clinton tueksi. Uskon näin tapahtuvan sillä vuoden 2008 repivässä esivaalissa Clintonin kannattajat siirtyivät hetken mumiman jälkeen Barack Obaman tueksi.
Kertonee jotain hyvin paljon amerikkalaisesta demokratiasta, että marraskuun 8. päivänä äänestäjät tekevät valinnan Yhdysvaltain 45. presidentistä Hillary Clintonin ja Donald Trumpin välillä.