Miten Venäjä todella suhtautuisi, jos Suomi hakisi Naton jäsenyyttä? Ollaan asiasta mitä mieltä tahansa, se on kysymysten kysymys. Lähtökohtaisesti tiedämme, että Venäjä vastustaa Naton laajenemista maansa rajoille. Suomi voisi olla tässä suhteessa jo liikaa.
Nato-selvitys sisältää merkittäviä strategisia asiakohtia, jotka ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ovat jääneet taka-alalle. Selvityksen tehneellä ryhmällä oli varmasti Nato-asiantuntemusta, mutta entä Venäjän tuntemusta suurena rajanaapurina? Nato-uhka Venäjälle ei ole yksin sotilaallinen, vaan myös sen suurvaltaidentiteetille.
Selvityksessä sivutaan itänaapurimme strategisia turvallisuustarpeita. Huomattava asia on ydinaseiden strateginen merkitys itse Venäjälle ja muille suurvalloille. Suomenkin eteen asetettaisiin kysymys, liittyisikö se Naton ydinasepolitiikan suunnittelusta vastaavaan NPG -ryhmään. Jostain syystä Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ydinaseet on jätetty yleensä taka-alalle Natosta puhuttaessa.
Nato-selvityksessä ei ohiteta USA:n maailmanpoliittista suunnitelmaa. Sotilasliiton roolia sen strategiassa ei kuitenkaan erityisemmin arvioida ja kriittinen tarkastelu puuttuu.
Selvityksen ansioiksi voidaan todeta, ettei Nato-jäsenyyden strategista ja geopoliittista merkitystä voida vähätellä. Naton jäsenyys tarkoittaisi Suomelle perustavanlaatuista suunnanmuutosta. Siihen liittyisi nähdäkseni turvallisuusriskejä, joita ei voida sivuuttaa. Venäjän vastareaktioita voitaisiin vain arvailla. Yksi merkittävä riskivaikutus olisi, että se johtaisi mm. hallitsemattomiin ihmisvirtoihin itärajallamme.
Suomen ja Venäjän väliset suhteet viilentyisivät ja talouden ruuvit alkaisivat kiristyä. Suurimmat vaikutukset taloudessa kohdistuisivat energiaan, metsäteollisuuteen, matkailuun ja suomalaisiin investointeihin Venäjälle. Suomen talous joutuisi alamäkeen, jälleen kerran. Nato on monille vaikea kysymys. Itse en sitä pidä järkevänä, eikä Suomella ole mielestäni tarvetta muuttaa vallitsevaa politiikkaansa.
TAPANI MÄKI
Jyväskylä
