Lukioissa on vähennetty muun muassa historian opetukseen käytettäviä tuntimääriä. Joissakin lukioissa tullaan kokeilemaan varsin vapaata ainevalintaa, joka voi johtaa siihen, että niistä valmistuu oppilaita, jotka eivät ole lukeneet lainkaan historiaa ja yhteiskuntaoppia. Tämä historiattoman sukupolven esiinmarssi avaa huolestuttavia näkymiä.
Useat oppilaat tietenkin ottavat valinnanvapauden vastaan hyvä-huudoin. Samoin ne kansalaiset, jotka pitävät kaikkinaisia rajoituksia tuomittavina, ovat tietysti kokeilun tarkoittamien muutosten kannalla.
Miksi kansalaisten pitäisi hallita maansa ja maailman historiaa ja oman yhteiskuntansa rakennetta sekä toimintaa? Tulevaisuus on kaikille meille tärkeä, mutta emme voi riittävästi ymmärtää sitä ja sen suhteen tarjoutuvia vaihtoehtoja, ellemme tiedä mitä aikaisemmin on tapahtunut – historian tuntemus luo perspektiiviä sekä nykyhetkeen että tulevaisuuteen. On harhaluulo katsoa, että kaikki alkaa siitä kun synnyimme, ja että sitä aikaisempi on merkityksetöntä.
Emme pysty toimimaan järkevästi ainakaan vastuullisissa tehtävissä, jos emme hahmota aikaa ennen ja nyt. Historia ei aina toista itseään, mutta tiettyä säännönmukaisuutta siinä silti on. Vaivainen kaikki kokee, sanotaan. Ja niin voi käydä, jos emme tiedä, että sama ilmiö on toteutunut jossakin muodossa ennenkin.
Jos emme tunne yhteiskunnan rakenteita ja mekanismeja, elämme kuin luonnonvoimien armoilla, joiden käyttövoima ja logiikka ovat meille arvoitus – emme ole niistä edes kiinnostuneita, koska emme ymmärrä niitä. Näin huppu silmillä eläen emme pysty toimimaan yhteiskunnassa järkevästi. Ei ole väärin sanottu, että kun luet enemmän, luulet vähemmän.
Esimerkiksi Euroopan vanhoissa sivistysmaissa historian ja kulttuurin tuntemus ovat tärkeitä. Kapean näkemyksen omaava leimautuu helposti sivistymättömäksi sellaisessa ympäristössä. Kansainvälisissä tehtävissä ei pärjää pelkästään kielitaidolla.
Tietämätön kansa on helpommin hallittavissa ja johdateltavissa kuin valistunut. Niinpä diktatuureissa ei juurikaan panosteta kansan yleissivistykseen. Teknis-mekaaninen osaaminen riittää. Toisaalta valistumattoman kansan riveistä on vaikeampi löytää osaajia yhteiskunnan ja yritysmaailman vaativiin tehtäviin. Paljon puhutut innovaatiot ja talouskasvu vaativat avarakatseisia ihmisiä – pelkällä ahtaalla insinööri- tai ekonomijärjellä ei menestytä globaalissa maailmassa.