Arno Kotron ja Tommi Kangasmaan välille syntyi kiivas keskustelu asevelvollisuudesta ja sukupuolten tasa-arvosta. Kuten usein tapahtuu, yhdestä keskustelusta rönsyää toinen keskustelu ja ratkaisumalli.
Suomessa naisia ja miehiä kohdellaan eri tavoin asevelvollisuuden suhteen. Miesten on valittava asepalvelus tai siviilipalvelus, muutoin joutuu kärsimään vankeustuomion. Nainen voi puolestaan valita meneekö armeijaan vai jatkaako esim. opintojen tai töiden parissa. Ennen naisilla ei ollut pääsyä asepalvelukseen, mutta tämä muuttui 1990-luvulla Elisabeth Rehnin ollessa puolustusministerinä. Tässä on hyvä pitää mielessä, että olemme näin ollen kansakuntana hyväksyneet, että nainenkin voi tappaa tai tulla tapetuksi sotilaana sodassa.
Siviilipalvelus luotiin vaihtoehdoksi miehille, jotka vakaumuksensa takia eivät tahtoneet suorittaa asepalvelusta. Siviilipalvelus on nykyään usein tavallista työtä, josta maksetaan pientä korvausta. Siviilipalvelus ei välttämättä ole ammatillisesti kovin kehittävää, eikä siinä opi kriisinajan kannalta tärkeitä taitoja.
Ratkaisu: Siviilipalveluksesta kriisinhallintapalvelus, joka on pakollinen vaihtoehto miehille ja naisille
Suomi on pieni maa, jonka itsenäisyys ei koskaan ole ollut itsestäänselvyys idän ja lännen välisessä puristuksessa. Tällä hetkellä kansalaisten kriisinhallintavalmiudet eivät ole hääppöisellä tasolla. Moniko esim. tietää, miten toimia pommituksessa ja missä on lähin pommisuoja?
Suomen kannattaisikin hyödyntää niin siviilipalvelukseen menevät miehet kuin asepalvelukseen menemättömät naiset muuttamalla siviilipalvelus kriisinhallintapalveluksi. Jokaisen miehen ja naisen Suomessa tulisi siten osallistua joko asepalvelukseen tai kriisinhallintapalvelukseen, muutoin siitä seuraisi vankeusrangaistus.
Kriisinhallintapalvelus kestäisi puoli vuotta. Siinä opetettaisiin kotirintaman selviytymistaitoja kuten mm. kuinka kansakunta organisoituu kriisitilanteessa, miten huoltovarmuutta ylläpidetään sähköttömässä ja vedettömässä toimintaympäristössä, mihin viranomaisiin olla yhteyksissä, ensiaputaitoja, kuinka toimia pommitustilanteessa, kuinka pitää yhteyttä sukulaisiin ja läheisiin kriisitilanteessa, kuinka toimia vihollispropagandan suhteen, kuinka lapsia, sairaita ja vanhuksia hoidetaan ja rauhoitellaan jne. Sodassa tietyistä työtehtävistä tulee kriittisempiä kuin toisista, joten kriisinhallintapalvelukseen voisi hyvinkin liittyä järjestyksenvalvontaan ja hoitoalan ammattiin liittyviä kokonaisuuksia, koska esim. vanhusten ja sairaiden hoitaminen voi vaatia enemmnä resursseja, mikäli sähköverkko on alhaalla.
Voisipa kriisinhallintapalvelus sisältää myöskin ohjelmoinnin, jonka tehtävänä on kohottaa palvelusta suorittavan fyysistä kuntoa. Mielestäni asepalveluksessa kannustetaan varusmiehiä aivan liian vähän liikkumaan ja osalla laskeekin kunto palveluksen aikana.
Tässä on ratkaisu, joka lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ensiksi se lisää tasa-arvoa, jonka lisäksi se nostaa Suomen kriisinhallintavalmiutta laittamalla kaikki ne kansalaiset kouluttautumaan kriisinhallintaan, jotka eivät ole menneet suorittamaan asepalvelusta.