Hyvä Suojelupoliisin Olli Kolstela,
Johdat operatiivisesti Suojelupoliisia ja yrität pitää ajatuksestasi kiinni.
Sinä olit päättänyt viime syksynä, että sinusta tulee uusi Suojelupoliisin päällikkö, kun epäonnistuit keväällä pyrkimyksenä Helsingin Poliisilaitoksen johtajaksi.
Sinä olit päättänyt löytää vakoojan. Lähetit entisen työnantajasi Keskusrikospoliisin parhaat miehet asialle. He tulivat meille viime syksynä kylään luotiliivit päällä, tutkivat asian mutta eivät sitten löytäneet vakoojaa, ihan tavallisen tietotyöntekijän vain.
Kun teit oman valintasi toivoen Suojelupoliisin päällikön paikkaa, sinä pidit siitä kiinni. Jospa tietotyöntekijä on ottanut jotain kirjaansa meiltä Suojelupoliisista, asia tutkitaan, kirja otetaan pois ja se luetaan Suojelupoliisin toimesta. Mitään ei löydy, sanoo Keskusrikospoliisi. Ei se ollut varaskaan, se on tietotyöntekijä. Ollin tilanne alkoi näyttää hölmöltä, kahvipöydissä jo kuiskitaan, että missä Kolstelan vakooja vaanii. Jospa tietotyöntekijä on tehnyt jotain, vaikka tietohakuja, kyllä niitä hän on tehnyt. Asia tutkitaan, miten tietojärjestelmää kehitetään, jos ei katsota miten vanha järjestelmä toimii, Olli, miten? Käytiinkö tätä läpi 1980-luvun ammattikurssilla?
Hyvä Olli, sitten sinulta meni pasmat sekaisin. Tietotyöntekijä huomasi, että Suojelupoliisi seuraa häntä, autolla ja jalan. Kun usutit Englannin tiedustelupalvelun henkilökuntaa ympärillemme jouluaattona 2015 Espanjassa vaimoni kanssa lomalla ollessamme, uskoit, että kyllä ne James Bondit tietotyöläisen kiinni saa. Mutta eivät sitten saaneet, kun ei tyhjää voi löytää.
Tietotyöläinen olikin ollut töissä eri kulttuureissa, asunut nuorena poikana Yhdysvalloissa ja vieläpä ollut siellä aikuisenakin. Lomamatkalta oli kuva lentokoneesta lentotukialukselta ja tietotyöläisestä hänen kotisivuillaan. Se oli museo, mutta se jäi epähuomiossa sinulta huomaamatta. Sellainen museo on San Diegossa jossa moni Nokian työntekijä on ollut töissä, mutta sinä et ole. Tämän kaiken pitäisi olla outoa ja epäilyttävää, mutta juurihan asiasta Englantilainen konsultti muutama vuosi sitten teki raportin joka oli julkisuudessakin; Suojelupoliisin kenttäosaaminen ei pärjää kansainvälisessä vertailussa.
Hyvä Olli, koska 260-päinen tiedusteluorganisaatiosi ei pärjännyt yhdelle tietotyöntekijälle, miten se pärjää tiedusteluihmisille? Minä en tiedä koska minä olen tietotyöläinen. Sinä halusit kostaa, jotain?, sinä usutit "kenttähenkilökunnan" eli oman henkilöstösi minun ympärille näyttämään, että sinä olet läsnä ja sinulla on valta.
Teillä Suojelupoliisissa keksittiin, että käännetään aina selkä tai pää toiseen suuntaan kun tietotyöläinen osuu paikalle. Sinun henkilökuntasi teki tätä monta kuukautta ja tekee yhä. Kun minä näytin iltakävelyllä vaimolleni miten Suojelupoliisi toimii, hän purskahti nauruun. Kyseessä on sama vaimo joka käveli Suojelupoliisin läpi viime syksynä kun ajoimme Turusta joka aamu Helsinkiin töihin, joka sekin oli sinusta epäilyttävää. Salaisuutesi paljastui, ulko-ovi jota media käy kuvaamassa, onkin kopio ovesta joka on Suojelupoliisissa sisällä, ja se on kiiltävä.
Hyvä Olli, sinä päätit, että sinulle ei kettuilla. Sinä estät tietotyöntekijän uuden kirjan julkaisun, onhan sinulla valtion tiedustelukoneisto käytettävissä. Kun minä otin yhteyttä kustantajiin huhtikuussa 2016, sinä otit yhteyttä minun jälkeeni kustantajiin, kertoen että Suojelupoliisi se tässä soittelee. Näin lehdistön sananvapauden päivänä ja sen jälkeisenä viikkona minä mietin, että se oli Olli, Suojelupoliisilta vähintään eettisesti väärin ellei laitonta. Suojelupoliisi jatkoi kamppanjaansa tämänkin jälkeen, josta on näyttöä, niin kuin teillä sanotaan.
Minä sain kirjani eilen painosta, ja tänään aamulla teidän kenttähenkilökunnalta huomiota aamulenkillä Turun keskustassa.
Kun minä lähetin kirjani eilen Tasavallan Presidentille kirjeellä varustettuna, tiesin tehneeni hyvän teon.
Hyvää kevättä,
Sami Leino
Suojelupoliisin tietohallinnon entinen työntekijä