Snellmanin päivänä 12.5.2016
*
Aamulla varhain, aamutoimien jälkeen, ensityökseni, Suomen lipun nostin salkoon vasten sinitaivasta, jolla kellui valkeita pilvipalleroita. Symboliteko, jota tähdensi se, että hyräillen tapailin Lippulaulun muotoa ja sisältöä.
V.A. Koskenniemi sanoitti laulun vuoden 1918 toukokuun lippumuutoksen jälkeen. Hän oli tehnyt vuonna 1917 runon Leijonalippu myös aiemmalla leijonalipulle. Runo julkaistiin sanomalehti Uudessa Suomessa Suomen kahdeksantena itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1925 ja runokokoelmassa Kurkiaura vuonna 1930. Molempien runojen sanoma on sotaisa ja Lippulaulu kehottaa uhrautumaan lipun puolesta (”Sinun puolestas elää ja kuolla / on halumme korkehin”) Runon sävelsi Lippulauluksi korkeamielinen kansallishenki, Yrjö Kilpinen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lippulaulu
On Snellmanin päivä 2016. Se on neljäs – toukokuulle osuvasta kaikkiaan viidestä liputuspäivästä.
*
Snellman pohti – elämäntyönsä keskeisenä osana – valtion ideaa ja valtion edellytyksiä.
Ison ajatuksen ehtona hän esitti kieliohjelman: ilman suomen kieltä ja kansalliskirjallisuutta suomalainen kulttuuri ei tule tietoiseksi itsestään eikä erityisestä tehtävästään yleismaailmallisessa kulttuurissa.
Sivistyksessä on kansan voima, ei aseissa.
Ilman omaa kulttuuria Suomessa vaikuttaisi milloin ruotsalaisuus, milloin venäläisyys tai jonkin muun vahvan kansan ulkoiset muodot. Itsenäisyyden edellytys on kulttuurin tietoisuus itsestään, sen oma tulkinta kansainvälisestä kulttuurista.
Ehkä olisi paikallaan uhrata jokunen ajatus tähän mieheen ja hänen näkemyksiinsä juuri tänään. – Itse haluaisin tietää, mille minä silloin liputan, kun liputan J.V. Snellmanin muistolle.
*
Aloitan kaukaa ja vähän isosti
Ihmiset ovat aina yrittäneet ymmärtää ja hallita markkinoita – ajoittaa tajunnassaan oikein niiden liikkeet, nimenomaan tulevat liikkeet, jotka ratkaisevat varallisuuden jakautumisen.
Jopa Isaac Newton, nero, joka keksi hammaskiven ja muotoili mekaniikan kolme peruslakia, yritti sitä. Hän epäonnistui. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fysiikka
Hävittyään omaisuutensa osakemarkkinoilla 1720 Newton myönsi että hänkään ei voinut ennustaa, miksi ihmiset tekevät kaupat niin kuin he tekivät.
”Voin laskea taivaankappaleiden liikkeet, mutta en ihmisten hulluuden määrää”, hän huokasi.
Ongelma on aina kaksijakoinen: Olla liian myöhään liikkellä tai ajatella liian suuria.
Newtonin pelistä Etelämeren kuplassa: http://www.telegraph.co.uk/finance/personalfinance/investing/10848995/How-not-to-invest-like-Sir-Isaac-Newton.html
Menestyvä on hän, joka on liikkeellä ajoissa, ennen kuin tapahtuu se mikä tapahtuu, ja joka ajattelee riittävän pienesti, läheltä, konkreettisesti. Mutta ehkä soveltaen ja niveltäen, luulen.
*
Tyypin kautta
Nykyisin kun joku kertoo, miten hän suhtautuu jalkapalloon ja runouteen, kertoo kaiken hänen luonnostaan.
Snellmanin aikana kyse oli ehkä relevantisti suhtautumisesta naiseen ja luontoon; Runeberg ylisti Suomen luontoa ja pyrki usein hameiden alle – Snellman sanoi: Nähdäkseni Suomen luonto on lähinnä pitkästyttävä. Naisista hän vaikeni, kenties viisaasti.
Osittain kyse on mielen joustavuudesta, kyvystä eläytyä ja tuntea, toisaalta systemaattisuudesta ja näkemyksestä, joltain osin moderni lyriikka edellyttää kielipelin avaamista ja käkikello-skitsin hylkäämistä.
*
Paras johdatus Snellmaniin löytyy Kansallisbiografiasta: Matti Klingen Snellman-pienoiselämäkerta.
Katson linkin alta: (tämä on maksuton)
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3639/
*
Professori Matti Klinge tiivistää Snellmanin (1806-1881):
”J. V. Snellman hahmotti Suomen Venäjän-suhteen reaalipoliittisen tradition uutta kansalais- ja valtiopäiväyhteiskuntaa vastaavaksi ja pyrki rakentamaan Suomen sosiaalisen tulevaisuuden kansalaisyhteiskunnan kehittämisen pohjalle. Tämä päämäärä edellytti kansan suurten joukkojen sivistämistä ja se taas suomen omaksumista kulttuuri- ja hallintokieleksi. Snellman ei osallistunut varsinaiseen fennomaaniseen puoluepolitiikkaan; hän ei ajanut nopeaa sosiaalista muutosta vaan ensi sijassa sivistyneistön kielenvaihdosta.”
Tänään on hyvä huomata, että Snellman oli fennomaani, tavallaan fennomaani ennen fennomaaneja, eikä ”osallistunut varsinaiseen fenomaaniseen” puoluepolitiikkaan. http://neba.finlit.fi/oppimateriaali/kielijaidentiteetti/main.php?target=fennomania
Nyt ne nykyiset aitosuomalaiset – kuinka he vihaavatkaan tätä ilmaisua tänään! - valitsevat uuden puheenjohtajan johtamaan itseään. Punainen fennomaani puolestaan oli Ikaalisten Kalmaan kartanon mies, Edvard Gylling, jonka syntyi Snellmanin kuolinvuonna 1881 Kuopiossa, ja jonka Stalin ammututti Moskovassa tärkeänä vuonna 1938. Näin nämä ketju kulkevat.
*
Klingelle aina niin tärkeä on persoonan muotoutumisvuosien kokemukset, ne kieltämättä vaikuttavat näkökulmaan, mistä henkilö elämää ja maailmaa tarkkailee:
Snellmanin sukupiirissä oli useita korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan nousseita ja siten esimerkkeinä tärkeitä ihmisiä, mutta myös monia herrassäädystä pudonneita. Itse hänen voi sanoa polveutuneen sivistyneistön alemmasta kerrostumasta; hän oli ainoa veljessarjasta, joka lähetettiin Kokkolasta Oulun triviaalikouluun valmistumaan akateemiselle uralle.
Äitinsä (varhain, 8-vuotiaana) menettänyt Snellman kiintyi lämpimästi tätiinsä. Monet Suomen suurmiehistä ovat olleet isättömiä poikia, - niin omalla tavallaan Snellmankin, tätiinsä kiintyneensä. Mutta luonnollisesti oma tapauksensa.
Snellmanin nuoruusvuosein tapauksia oli Kreikan vapaussota (1821-1829), se innosti mieliä, ja Venäjä – emämaamme – osallistui sotaan kreikkalaisten puolella turkkilaisia, Osmannivaltakuntaa, vastaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikan_vapaussota
Varhain viisaustieteistä kiinnostuneena Snellman paneutui filosofiaan. Filosofian suuntauksilla oli yhteytensä ajan suureen eurooppalaiseen dynamiikkaan (1930 luvun taitteessa) vallankumouksellisten pyrkimysten ja Wienin kongressin (Napoleonin sotien jälkeen 1814-1815) luoman maailmanjärjestyksen välillä.
*
Snellman osallistui kiinteästi (1830-luvulla) Lauantaiseuran elämään, mutta hän ei julkaissut kirjoituksia sen "äänenkannattajassa", Runebergien Helsingfors Morgonbladissa. Sen sijaan hänen merkityksensä kuraattorina ja epävirallisesti koko ylioppilaskunnan henkisenä johtajana oli tärkeä.
Jo tällöin hän toimi aktiivisesti tiedostavan siveellisen (sedlig) ihmiskäsityksen puolesta; ylioppilasmaailman pienoiskansalaisyhteiskunnassa voitiin toteuttaa siveellisen yhteiskuntajärjestyksen moraalisia periaatteita. Snellman pyrki vaikuttamaan alkoholi- ja remuamispainotteisen nuorisoelämän muuntamiseen yleissivistävään, velvollisuudentuntoiseen ja toverillisesti jalostavaan suuntaan, ilmeisesti samalla tavalla kuin sittemmin tunnetussa, monille ylioppilassukupolville jaetussa kirjoituksessaan Suomen Ylioppilas. Tervehdys tulokkaille. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauantaiseura
*
Suomen Pankin edustalla nuokkuvaa J.V. Snellmania katsoessa ei aivan ensimmäisenä tule mieleen romantiikka ja rakkausromaanit.
Monilla Frejaan kirjoittamillaan artikkeleilla ja heti vuodenvaihteessa 1839 - 1840 kirjoittamallaan "jatkolla" Carl Jonas Love Almqvistin suurta huomiota herättäneeseen vapaan rakkauden puolustukseen Det går anSnellman tuli nopeasti tunnetuksi. Hän puolusti avioliittoa välttämättömänä yhteiskunnallisena laitoksena ja asettui muutenkin Frejassa vastustamaan Aftonbladetin radikaalista linjaa, mutta kannattamatta silti hallitusrintamaa. Snellmanin Det går an. En tafla ur lifvet. Fortsättning on romaani, jossa kuvataan Almqvistin rakastavaisparin myöhempiä vaiheita ja rappiota. Snellman esittää siinä samanaikaisen psykologianoppikirjansa mukaisia päätelmiä ja pohjustaa varsinkin Läran om Staten -teoksessaan (1842) esittämäänsä yhteiskuntakäsitystä. Myöhemmin hän jatkoi avioliitto- ja rakkaustematiikkaa teoksessaan Fyra giftermål. Taflor i Terburgs manér, jonka ensimmäinen osa Kärlek och kärlek ilmestyi Tukholmassa 1843 ja saksaksi 1844. Teoksen jo painetut toinen osa ja kolmannen osan alku kuitenkin makuloitiin.
*
Frejan artikkeleissaan Snellman käsitteli laajasti muun muassa valtiopäiväuudistuskysymystä ja tullikysymyksiä sekä yleisesti valtion, säädyn, korporaation, kansantalouden ja muita käsitteitä - kaikki esitöitä myöhempää valtio-oppia varten - ja koulukysymyksiä. Hän omisti huomiota tshekkien ja muiden kansallisuusliikkeille ja kirjoitti runsaasti David Friedrich Straussin suurta huomiota herättäneestä Raamattu-kritiikistä.
*
Käytyään Uppsalassa, missä hän ei toiveistaan huolimatta saanut luennoida, Snellman lähti elokuussa 1840 suurelle matkalleen. Hän tuli ensin Kööpenhaminaan, missä hän, niin kuin sitten useissa Saksan kaupungeissa, kävi esittäytymässä paikallisille oppineille. Hän tutustui innokkaasti museoihin, erityisesti taulu- ja veistosgallerioihin, joiden kokoelmista hän teki yksityiskohtaisia muistiinpanoja. Hän asettui Tübingeniin syyskuun lopussa 1840 ja lähti sieltä toukokuun lopulla 1841 kiertomatkalle muun muassa Müncheniin, Wieniin, Prahaan, Dresdeniin, Leipzigiin ja Berliiniin. Syyskuussa hän palasi Tukholmaan, missä hän ryhtyi taas välittömästi kirjoittamaan Frejaan.
Näiden vuosien poikkeuksellisella ahkeruudella ja keskittymiskyvyllä Snellmanin onnistui Tübingenissa kirjoittaa 252 sivua laaja teos Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persöhnlichkeit. Kirja liittyi ajan kiihkeään uskonnonfilosofiseen debattiin, jossa Straussin kirja oli jakanut Hegelin koulukunnan ja joka muutenkin johti suureen tieteelliseen ja yleiseen väittelyyn. Tübingenissä Snellman tapasi Straussin ja luki paljon uutta, muun muassa Ludvig Feuerbachia, mutta myös jo tuntemaansa Baruch Spinozaa ja Hegeliä, jonka logiikan ymmärrys oli Straussin heikko puoli. Hegelin ja Straussin näkemykset poikkesivat toisistaan nimenomaan käsityksessä "yleis-" ja "erityis-"persoonallisuudesta, ja tästä kysymyksestä Snellman kirjoitti kirjansa. Hän ei tahtonut soveltaa jo käyttöön tulleita oikeisto- ja vasemmistohegeliläisyyden termejä, vaan jaotteli katsomuksia teismin ja deismin kategorioihin. Snellman päätyi Feuerbachin tavoin pitämään iäisen elämän toiveita egoismina ja turhamaisuutena; kirja painottaa moraalia yhteiskunnallisena, ihmisen tahdon ja tiedon aikaansaamana tilana. Siitä seuraa myös elämä isänmaan puolesta.
Tässä lainaan suoraan Matti Klingen Snellman-pienoiselämkertaa näinkin pitkästi valaistakseni, miten suurmies Snellmanin nuoruusvuodet ja varttuminen varsinaisen elämäntyön valtiollisen osuuden suorittamiseen tapahtui kokolailla perinteisten vaellusvuosien muodossa. Kaukana putkiajattelu. Kaukana putkiopiskelu. Kaukana hikinen etukäteen piirretty tiekartta.
Paljon työtä, paljon ajattelua, vaikutelmia, elämän eri puolia: näkemyksen ja persoonan rakentumista, rikastumista. Onko tämänkaltainen enää mahdollista aikamme älykkäille etsijöille? Mitä he yleensä nyt etsivät – rahaako?
Klinge kuvaa:
Snellman poikkeaa Hegelistä siinä, että hän ei teoksessaan enää pelkästään analysoi käsitteitä vaan tutkii valtiota historiallisesti ja relativoivasti ja nostaa sivistystason kansakunnan tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi tekijäksi ja selittäjäksi. Tässä tulee näkyviin Frejan kirjoituksissa ilmennyt kiinnostus pienten kansojen olemukseen ja merkitykseen. Hegelin ohella Snellmaniin vaikuttivat Montesquieu, Machiavelli, Voltaire ja muut auktorit, joita hän oli lukenut jo Tübingenissä, sekä se debatti, jota ensi sijassa Israel Hwasser ja J. J. NordströmA. I. Arwidssonin avustamana parhaillaan kävivät Suomen valtioasemasta erilaisin juridisin ja politologisin perustein.
Oleskelu ulkomailla perehdytti Snellmanin Suomea suurempiin oloihin ja Suomea edistyneempään taloudelliseen, valtiolliseen ja journalistiseen elämään, ajan nousevaan "porvarilliseen julkisuuteen". Hän sai välttämätöntä etäisyyttä Suomen olojen arvosteluunsa. Samalla hänen luonteensa kehittyi, vaikka sen peruspiirteet, itsevarmuus, väittelynhalu ja itsepäisyys säilyivät, samoin eloisuus ja naisseuran kaipuu, mutta aikaisempi eräänlainen naiivius väheni.
*
Saimassa (per. 1844) tuli esiin uudenlaisen, teollisen ja modernin yhteiskunnan vaatimus ja vanhan, olemassa olevan yhteiskunnan jyrkkä kritiikki, mutta Topeliuksen ja muidenkin aikalaisten mukaan Snellmanin ohjelma oli Suomen oloihin ja mahdollisuuksiin katsoen utooppinen ja ennenaikainen: Snellman kirjoitti ikään kuin hän olisi Saksassa. Snellman lienee itsekin ajatellut, että oli parempi olla periferiassa, mistä käsin hän saattoi ajaa ehdottomampaa ohjelmaa, kuin Helsingissä, missä hän helpommin taipuisi kompromisseihin. Saiman ohjelma oli Freijan ja Läran om Statenin aatteiden soveltamista suomalaisiin oloihin, mutta sekä poliittisista että journalistis-kaupallisista syistä tahallisen poleemisesti, missä suhteessa Saima onnistuikin.
Snellman sovelsi nyt Suomeen tshekkien, irlantilaisten ja unkarilaisten kansallisuusaatteiden ympärillä käytyjä debatteja lisäten Savon olojen antamia vaikutteita ja virikkeitä. Hänen jo varhain omaksumansa kansantaloudellinen ja kansan aktivoimista tavoittava näkemyksensä johtivat Saiman rinnakkaislehden, Maamiehen Ystävän, perustamiseen. Tämän ensimmäisissä numeroissa annetaan neuvoja navettojen rakentamisessa ja pohditaan sitä, mistä suomalaiset ovat tulleet, kun taas Saiman ensi numeroissa kiinnitetään suurta huomiota Adolphe Granier de Cassagnacin Työläisluokan historiaan ja sen avaamiin historiankirjoituksen uudistumisen näköaloihin.
Miten olennaisia suuria seikkoja Snellman kehittelikään! Omalla tavallamme elämme omassa ajassamme vastaavankaltaista murrosaikaa. Miten tärkeää olisikaan, että meillä olisi kyllin kapasiteetillisia henkilöitä vakavasti pohtimassa ja peilaamassa meitä ja maailmaa – nykyisyyttä ja tulevaa.
*
Aivan lopuksi kerron, että ihastuin ja innostuin kun aamulla huolella paneutuen luin Matti Klingen pienoiselmäkerran Snellmanista.
Se on siis vapaasti luettavissa täällä, Kansallisbiografian kultaisilla sivuilla verkossa: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3639/
Snellmanin elämä ja työt, persoona ja kasvuvuodet, virheet ja erheet, vaikutus ja unohdus: kaikki. Mielenkiintoista tyynni. Paneutumisen arvoista! Etenkin kun miettii hänen elämäntyönsä kosketuspintoja tähän päivään ja nykyisiin ongelmiimme.
*
Lippulaulu
*