Iltalehti kirjoittaa hävittäjähankinnoista. Suomi on käyttänyt Hornet-hävittäjiin rahasumman, jolla olisi saanut jokaiseen kuntaan oman Hartwall Arenan. Eikö suomalainen insinööritaito ja yliopistotutkimus kykene tuottamaan parempaa vaihtoehtoa sille vaihtoehdolle jossa "palaa" hävittäjiin näin valtava määrä rahaa? Ennen kuin vastataan esittämääni kysymykseen ei, niin totean ettei edes ole kokeiltu sellaista vaihtoehtoa, jossa suomalainen insinööritaito ja yliopistomaailma kehittäisivät jotain aivan uutta ja luovaa.
On mahdollista, että tarjouskilpailun perusteella valittu hävittäjävaihtoehto vanhenee paljon nopeammin, kuin edeltäjänsä. Se voi olla jo jopa vanhentunutta tekniikkaa käyttöönotettaessa. Niin mittava rahasumma, joka käytetään hävittäjien hankintaan ja erittäin nopeasti kehittyvä teknologia osoittavat riskin suuruuden.
Jos vaikka kokeiltaisiin ja käytettäisiin esimerkiksi neljän Hartwal Arenan verran rahaa ja katsottaisiin mitä syntyy? Olisi edes mahdollisuus sille, että voisi syntyä jotain sellaista, joka muuttaa ilmasodankäynnin luonteen ja tuo edullisempia vaihtoehtoja pienemmille valtioille. Ei tällainen kokeilu sulje ennalta pois minkäänlaista hävittäjähankintoihin liittyvää vaihtoehtoa. Minun on vaikeaa ymmärtää Suomessa vallitsevaa sellaista "kokeilemattomuuden" kulttuuria, jossa ei uskalleta tehdä rohkeita kokeiluja. Se haittaa kehittymistä. "Kysyvä ihminen tekee oivalluksia."
Jotta kehitystä tapahtuu on kysyttävä olennainen kyseenalaistava kysymys:"Ai miksi niin ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa, kuin perinteinen kallis hävittäjätekniikka, jossa lentäjä istuu hävittäjässä?" Entä jos hävittäjät olisivatkin paljon pienempiä ja niitä olisikin paljon enemmän, ne olisivat autonomisia robottihävittäjiä? Nyt jo kehitys on siihen suuntaan menossa.
Tarjouspyynnössä oli esitetty myös niinsanottu "välimalli", jossa olisi hävittäjiä ja lennokkeja. Yhdysvaltojen ja Venäjän armeijalla on isokokoisempia suihkumoottorilla varustettuja miehittämättömiä tiedustelu- ja taistelulentokoneita. Näiden osalta autonomisuus on se jolla torjutaan vihollisen aiheuttamaa elektronista häirintää. Lento-ominaisuuksiltaan tällainen laite voi olla paljon tehokkaampi kuin perinteinen hävittäjä. Lentäjä on hävittäjässä liikehtimistä rajoittava tekijä.
Kykenisikö Suomi kehittämään jopa pieniä ohjuksia tällaisiin miehittämättömiin lentorobotteihin? Kykenisikö soveltamaan häiveteknologiaa ohjuksissa? Robottien parvilentämisestä on tehty maailmalla mielenkiintoista tutkimustyötä ja kokeiluja. Tekoälyn soveltaminen ja pelitekniikasta tuttujen metodien käyttäminen tuo asiaan mielenkiintoisen ulottuvuuden. Liikkuvien "hahmojen" käyttäytymispiirteiden kehittelytapa peleissä voisi olla yksi suunta josta voisi löytyä sovellettavaa.
Käyttäytymisen ennakoitavuus tulisi olla mahdollisimman vaikeaa. Tässä olisi suomalaiselle yliopistomaailmalle ja insinöörityölle mielenkiintoinen haaste. Tällainen kehitystyö loisi Suomeen uusia valmiuksia robottiteknologian kehittämiselle ja kaupalliselle soveltamiselle. Tämä olisi siten myös Suomen teknologiatuoteiden viennin kannalta hyvä mahdollisuus.
Sotateollisuudessa on samanlaisia piirteitä, kuin on lääketeollisuudessakin. Tuotteen hinta voi kohota hyvinkin korkeaksi pienien valmistussarjojen ja tuotteisiin käytettävän suuren kehityspanostuksen vuoksi. Molemmilla aloilla kehitystyön ja tuotteen markkinoille saamisen painolastina on raskas byrokratia. Periaatteessa pienen suihkumoottorilla varustetun lentolaitteen kehittely ja valmistus ei kovin kallista ole jos vertaa sitä yhden perinteisen hävittäjän hintaan. Hävittäjissä suuren koon ja massan vuoksi aiheutuu kovempia vaatimuksia materiaalien lujuuksille, kun lennetään suorituskyvyn äärirajoilla.
Onko rajavalvonta se alue Suomessa, jossa ensimmäisenä tullaan käyttämään lentorobotteja? Markkinoilla on jo ollut jokin aikaa sellaisia kameroilla varustettuja laitteita, joille voi laatia lentosuunnitelman. Voidaanko niitä sanoa roboteiksi, niin se on hieman tulkinnallinen kysymys.
Eräs toinen mahdollisesti sodankäyntiä mullistava teknologia on 3D-skannerin soveltaminen ympäristön mallintamisessa. 3D-skannaukseen liittyvälle teknologialle havaitsee heti kaksi erilaista sovellutusta.
Toinen sovellutuksista on sellainen joka vaatii skannerien nopeuden kehittämistä. Se on pienienkin ammusten paikallistaminen ympäristössä skannaamalla ja mallintamalla niiden lentorata. Näin havaitaan nopeasti vaaralliset kohteet. Toinen on realiaikaisen mallin luominen sotilasoperaation ympäristöstä johon voidaan merkitä todennäköiset paikat joissa vihollinen voi olla. Esimerkiksi rakennetussa ympäristössä tämä olisi mielenkiintoinen sovellutus. Tällaisen teknologian soveltaminen tekee sodankäynnistä entistä vaikeampaa.
Kirjoittaja ei mainitse mistä kirjoittajan tekninen tietämys on peräisin ja kirjoittaja yritti vältellä parhaansa mukaan teknisiin yksityiskohtiin menemistä käsittelemällä asioita yleisemmällä tasolla, ;-)