Jossakin isä murhaa raiskauksen uhriksi joutuneen tyttärensä puhdistaakseen perheensä ja sukunsa kunnian. Toisaalla maahanmuuttaja, tai kuviteltu maahanmuuttaja, raiskaa suomalaisen naisen. Internetin Vauveli-palstalla raivostunut äityli reagoi uutiseen uhkaamalla painaa kaasua, jos näkee tummaihoisen lapsen ylittävän suojatietä. Mitä yhteistä on näillä kahdella tapauksella - murhaisällä ja rasistimammalla?
Ensinnäkin, molemmat haluavat jakaa rangaistuksia syyttömille. Kunniamurhan tekevä isä rankaisee tytärtään, joka ei ole rikoksen tekijä vaan uhri. Keskustelupalstalla pyhää vihaa raivova rasistimamma taas hekumoi ajatuksella rangaista syytöntä ohikulkijaa, jonkun toisen tekemästä rikoksesta.
Kumpaakaan ei myöskään kiinnosta rikoksen varsinainen uhri. Kummallekin tärkeintä on oman arvon kohottaminen. Kunniamurhan tekijä haluaa palauttaa oman ja perheensä tahriutuneeksi mielletyn kunnian. Rasistimamma taas keräilee kunniaa Facebook-tykkäyksistä ja samanmielisten kannustavista kommenteista.
Molempien moottorina on ylemmyydentunne ja alistaminen. Kunniamurha kumpuaa sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ja miehisestä ylemmyyden tunteesta. Samankaltaisesti rasistimamma saa voimansa rotuun, etnisyyteen tai kultuuriin perustuvasta ylemmyydentunteesta ja tahdosta alistaa.
Kunniamurhaajalla ja rasistiäitylillä on yhteinen peruslogiikka. Sen ytimessä on ajatus, että yhteisö on kollektiivisesti vastuussa yksilön teoista. Yksilön ajatellaan voivan teoillaan tahrata koko yhteisön. Yksilön tekojen kollektivisointi mahdollistaa yhtälailla sekä rasistisen vainon että kunnimurhat. Logiikka on sama, vain näkökulma vaihtuu.
Pohjimmiltaan keskustelupalstalla raivoava rasistimamma ja tyttärensä perheen kunnian säilyttämiseksi murhannut isä piehtaroivat samoissa ihmismielen syvissä pohjamudissa. Löytyy toki erojakin. Toinen ei ole vielä murhannut ketään.
