Valtion palkkalistoilla ollut VATT:n johtaja, nykyinen kansanedustaja Juhana Vartiainen tehosti työtulostaan päivätorkuilla. Hän lyhensi efektiivistä työaikaansa torkkumalla. Tällä tavalla hän nosti tehokkuuttaan eli panos/tuotos -suhdettaan.
Kansanedustaja Liisa Hyssälästä tuli jostain syystä Kelan pääjohtaja. Toisin kuin Vartiainen, hänen mielestään Suomella ei ole varaa torkkumiseen. Niinpä hän lopetti Kelan yli 100-vuotiaille antaman lahjan eli torkkupeittoperinteen (linkki).
Olin nuorena kesätöissä tehtaassa, jossa tehtiin töitä urakalla. Kun työ saatiin valmiiksi, leimattiin kellokortti ja lähdettiin kotiin saman tien.
Työpaikalla roikkumiseen ei ollut varaa, koska se olisi tarkoittanut, että urakka olisi kussut, ja tilipussiin olisi tullut lovi.
Työelämää empiirisesti tutkineena en ole torkkupeittoja nähnyt. Tehtaissa ei ole edes torkkupaikkoja. Siellä tehdään töitä urakalla eli suoriteperusteisesti.
Hallituksen havittelema työtuntien lisäys toisi teollisuudessa vain tehottomuutta, mikä vain nostaisi niitä kirottuja yksikkötyökustannuksia.
Juhana Vartiainen voisi palauttaa torkkumansa tunnit takaisin valtiolle.