Yle on teettänyt mielenkiintoisen tutkimuksen talouden pohjavireistä. Ero pien- ja keskituloisten kulutuksen välillä syvenee, koko kulutuskysyntä osoittaa jähmettymisen merkkejä. Ja kuitenkin juuri kotimaisen kysynnän pitäisi olla suhdannetta ylläpitävä voima tilanteessa, jossa vienti ei vedä eivätkä investoinnit osoita kasvun merkkejä. Siinä tilanne pelkistettynä.
Mikä siis neuvoksi, mitä hallituksen pitäisi tehdä? Sana elvytys on kirosana, sitä ei pidä edes henkäistä. Ja näin sitten leikkauslistat ovat arkipäivää. Leikataan niiltä, joille ennen on annettu, ja tämä kohdistuu luonnolisesti pientuloisiin. Ja kun kohdistuu, ei se säästämistä vähennä niiltä, jotka enenkään eivät juuri ole säästämään kyenneet, ja niin leikataan kulutusta. On toki keski- ja hyvätuloisiakin kuritettu: On säädetty esimerkiksi raippavero, joka koskee ennen muuta ns. hyvätuloisia eläkeläisiä. Kun näitten veroprosentit on jo nostettu 50 prosentin tuntumaan, molemmille puolille, hivenen se on rajannut kulutusmahdollisuuksiakin vaikka eniten ehkä on kärsinyt säästäminen.
Suomessa on puolitoista miljoonaa eläkkeensaajaa, siis suurin tulonsaajaryhmä. Sen kulutustottumuuksien ja -mahdollisuuksien luulisi täten olevan hallituksessa aivan erityisen mielenkiinnon kohteena kansakunnan kokonaiskulutusta tarkasteltaessa. Näin siksikin, että työeläkkeet maksetaan sekä maksuista että myös eläkerahastoista tai niitten tuotoista, jotka rahastot paisuvat paisumistaan - ja ylittäen kaikki mahdolliset ennusteet, joita niitten kehityksestä on tehty. Työeläkkeitä asianmukaisesti korottamalla nostettaisiin siis myös kulutuskysyntää, jonka puutetta nyt kauhistellaan mutta jonka nostaminen olisi sekä mahdollista että talouspoliittisesti järkevää.
Avainasemassa on se politiikka, jolla eläkkeiden ostovoimaa säädellään. Keskeinen tekijä tässä on eläke indeksi. Käytössä on ns. taitettu indeksi, jossa palkkojen kehityksen osuus on 20 prosenttia ja elinkustannusten 80 prosenttia. Mitä se on vaikttanut? Kymmenen vuoden päästä eläkkeellejäämisestä eläkkeen ostovoima on pudonnut aiemmin ylistetystä 60 prosentista eläkepalkkaan nähden 50 prosenttiin ja 20 vuoden päästä jonnekin 40-45 prosentin tienoille - kulloisista suhdannetekijöistä riippuen. Voisiko kotimaista kysyntää tämän tehokkaamiin rajoittaa? Näin siksikin, että vastaava eläketulon karsiminen on samanaikaisesti ja vastaavasti kaventanut myös valtion verotulokertymää. Kun rajataan verotettavaa eläketuloa, pienennetään myös verotuloja. Eikö ole mennyt päättäjille perille?
Parhaillaan kekustellaan taitetun indeksi korvaamisesta palkkaindeksillä, jonka mukaan eläkkeitten ostovoima seuraisi palkkojen ostovoiman muutoksia. Tämä muutos siis parantaisi työeläketulon kehitystä, kasvattaisi valtion verotulokertymää ja parantaisi suhdannenäkymiä. Miksi ei tätä haluta tehdä? Miksi tähdätään vain siihen, että eläkeyhtiöitten pääomat jatkaisivat kasvuaan, jota taitettu indeksi edesauttaa. Onhan sen soveltamiskauden, parin vuosikymmenen aikana, nämä rahastot peräti nelinkertaistuneet! Nyt niitä sitten sijoitetaan 70-prosenttisesti ulkomaille ja jopa ns. veroparatiiseihin, joissa ne eivät suomalaista työtä lisää, eivät lisää kultusta eivätkä paranna suhdannenäkymiäkään.
Ollaan siis menettelemässä hullun mihen tavoin. Miksi? Eivätkö päättäjät ole lukeneet läksyjään, eivätkö perehtyneet eri tekijöitten syy- ja seuraussuhteisiin? Uskovatko he siihen pelotteluun, jotaeläkeyhtiöt lobbareittensa, TELA:n jaETK:n välityksellä päättäjäpiireihin suoltavat, rahaa ja jopa ulkopuolisia konsultteja apuna käyttäen, vain rahastojen kasvattamista päämääränä pitäen ja vähät välittäen suhdannepolitiikan vaatimuksista, kotimaisen kulutuskysynnän kasvattamisesta korvaamaan sitä vajetta, jonka kituva vienti ja hitaasti kehittyvät investoinnit aiheuttavat.
Vastaus on kutakuinkin selvä. Päättäjä luottaa enemmän lobbareihin kuin järkeen ja ns. syvien rivien voimaan, josta kansalaisaloite palkkaindeksiin siirtymisestä on se keskeisin ydin. Mutta niinhän se usein ennenkin on ollut: Raha, suurpääoma ratkaisee ja määrää, lobbareitten käyttämänä, ja sana jää toiseksi. Ihan palaa mieleen taas kerran Karl Marxin ennustus pääomien kasaantumisest samoin kuin myös siitä, mitä sitten jatkossa seuraa!
Eli ryhtiä ja omaa ajattelua lobbarityrkystyksen tilalle, kansanedustajat ja maan hallitus! Ette kai aio luvottaa päätäntävaltaa niille, jotka sitä teiltä sivusta hamuavat?