Elokuussa tulee kuluneeksi 75 vuotta Rooseveltin ja Churchillin Atlantin paktista. Siinä sovittiin, että totalitarismi kukistetaan ja maailma viedään kohti demokratiaa ja yleistä sosiaaliturvaa.
Käytännössä siinä perustettiin YK ja NATO.
Maailma on nyt demokraattisempi ja vauraampi kuin koskaan. Mutta tylsäähän sellainen on: yhä suurempi osa eurooppalaisista onkin asiaan kyllästynyt.
Näyttäisi siltä, että Norbert Hofer valitaan Itävallan presidentiksi. Marine Le Pen kilpailee vakavasti toisen kierroksen paikasta Ranskan vaaleissa. Norjassa ja Suomessa äärioikeistopopulistit ovat hallituksessa.
Kroatiassa palautetaan natsijärjestö Ustashan kunniaa. Saksassa protofasistinen AfD saa paikoin viidesosan kannatuksen. Puolassa ja Unkarissa hallitus haluaa avoimesti rajoittaa sananvapautta.
Eihän tämä uutta ole, eivätkä fasistit vielä varsinaisesti vallassa ole moninkaan paikoin.
Mutta mihin pakenee sivistynyt tällä kertaa, jos Schengenin sopimus kaatuu, Britannia vetäytyy viisumimuurin taakse ja Yhdysvaltain presidentiksi nousee demokratian vihollinen?